Joulun toivotukset

Joulu on meillä täällä Käpälämäessä kiireistä aikaa. Koirat juoksevat asiakastöissä ja me ihmiset teemme kaikkemme varmistaaksemme, että koirat pysyvät parhaassa mahdollisessa kunnossa ja jaksavat päivästä toiseen hyvällä fiiliksellä. Tälläkin hetkellä yksi kappale johtajakoiria makoilee jaloissa nauttimassa "omasta ajasta" :) Pakkasmittari huitelee jossain -29 asteen tietämillä, mutta eihän se meitä haittaa. Ohuempiturkkiset koirat saavat takkia päälleen tai tulevat sisälle yöksi, paksumpiturkkiset nukkuvat edelleen tyytyväisenä paksuilla olkipatjoilla kopeissa, tai osa valintansa mukaan jopa kiepillä lumihangessa.

Ulkona on talven ihmemaa parhaimmillaan. Vaikka kuinka olisi ikänsä täällä asunut, niin kyllä sitä vain pysähtyy ihailemaan ja ihmettelemään. Tykkylumiset puut ja matalalta vaarojen takaa pilkistävät auringonsäteet, illalla tähtien lomassa leiskuvat revontulet ovat vain jotain sellaista jota sanat eivät riitä kuvaamaan. Varsinkin, kun sen kaiken koet koiravaljakon jalaksilta käsin.

Uusi ruoka tuntuu sopivan Inkalle hyvin, vatsa ei ole ollut lainkaan sekaisin. Se tekee nyt todella hyvällä asenteella töitä, on valjakossa helppo ja hiljainen. Toki toipilaana saa vielä enemmän vapaapäiviä kuin "ykköskoirat" mutta silti olen erittäin positiivisesti yllättynyt ja iloinen. Inka on kovasti mielissään aina kun pääsee mukaan ja näillä pakkasilla saa toki loimen päällensä aina tauoilla. Viime viikolla kävimme eläinlääkärissä vielä varmuuden vuoksi mittauttamassa B12- ja folaattiarvot, ne olivat normalit mutta kuitenkin hieman alhaiset. Ei ehkä tarvetta pistoksille mutta jatkan B-maxia suun kautta annettuna. Inkalla oli painokin noussut reilun kilon lokakuisen leikkauksen jälkeen, joten kyllä sinne jotain imeytyy. Vatsanalus punoittaa edelleen jonkin verran, mutta mielestäni koko ajan vähemmän. Ajattelin ensi viikolla laittaa taas vertailukuvat. Lihaskunto ja turkkikin on varsin hyvä, kun ottaa huomioon mitä kaikkea sille on nyt syksyn aikana ehtinyt tapahtua.  Kortisonia menee 10 mg/päivä, ajattelin että en ala edes yrittää vähentää sitä ennen kuin tämä jouluhärdelli on ohitse - en kuitenkaan pysyisi laskuissa, että mikä päivä se on lääkkeensä saanut ja milloin ei... Isot kiitokset kaikille meitä tänä syksynä auttaneille ja tukeneille, nyt näyttää vihdoin oikein valoisalta ja toivottavasti jatkuukin näin.

Käpälämäen väki toivottaa ihanaa joulun aikaa kaikille ja paljon lunta, liukkaita rekiuria ja uusia seikkailuja vuodelle 2015!

Kyllä maistuu

Inka sai tänään ensimmäiset maistiaiset Virbac Dermalista. Desin verran nappuloita hävisi kupista salamavauhtia! Kuivamuona on näppituntumaltaa varsin rasvaista, mutta sen sulavuuden pitäisi olla huippuluokkaa, joten odotellaan ja katsotaan nyt joku päivä ainakin.

Lisäksi ostin sille eläinlääkäriltä paketillisen Enteromicro-kapseleita, lähinnä maitohappobakteerien vuoksi. Tuossa ne kuuluisat "pöpöt" (kolme erilaista maitohappobakteerikantaa) ovat kapseloidussa muodossa, jolla siis pitäisi olla parhaat edellytykset selvitä koiran suolistoon asti jotta ne pääsevät siellä tekemään hyviä töitään. Hinta oli esim. Tehobaktiin, Biobakiin jne verrattuna aika suolainen, mutta katsotaan josko tässä tuotteessa laatu ja hinta kohtaisivat? Pakkaustekstissä sanotaan: "Käyttösuositus: Lääkehoidon, stressin tai epätasapainoisen dieetin vuoksi muuttunut suoliston bakteeritasapaino.
Suolistolle hyödyllisiä maitohappobakteereita (Acidophilus, Faecium, Rhamnosus) mikrokapseloidussa muodossa. Immunoglobulineja sisältävä lehmän ternimaito vahvistaa vastustuskykyä. FOS ja MOS prebiootit suoliston bakteerikannan tasapainottamiseen. Pektiinit ovat luonnollisia imeyttäviä aineita, jotka edesauttavat kiinteiden ulosteiden muodostumista. Maltodekstriini elvyttää suoliston epätasapainoa."

Inkan vatsanalusiho on rauhoittunut, karvat toki punoittavat vielä mutta paremmalta näyttää. Otan taas lauantaina verrokkikuvat niin näkee itsekin paremmin.

Ruokaa, ruokaa, vielä kerran ruokaa

Tässä uudet mahakuvat:

Verrokiksi alle maanantainen kuvat, otettu samassa valossa siis viisi päivää sitten:

Ei kyllä mitenkään valtavaa muutosta ainakaan vielä näissä kuvissa ole. Läheltä kun katsoo niin iho on rauhoittunut selvästi, maanantainahan se oli pieniä haavaumia täynnä kun oli kutissut niin kovasti, nyt iho sentään on kutakuinkin ehjä. Rapsuttelua on vielä jonkin verran ja näköjään on alkanut jälleen kirputtaa kylkiään - huomasin juuri kun Inka pyörii tässä jaloissa samalla kun kirjoitan. Röyhtäilyä esiintynyt myös aikaisempaa enemmän. Tosin nyt on sanottava että en ole lainkaan varma, onko Inka tänään käynyt varkaissa toisten koirien ruokaämpärillä. Joku sieltä oli kyllä verottanut aamulla, mutta yleensä syyllinen on ollut porokoira Pihka eikä suinkaan Neiti Nirppanokka.

Kuinkahan nopeasti pitäisi kutinaoireiden loppua, jos oireiden aiheuttaja poistuu ruokavaliosta? Lähinnä haen tällä sitä, että oireileekohan Inka nyt jo sitten tuosta kalkkunastakin, vai voiko se vielä olla perua viime viikonlopun ruokintakokeiluista?

Joka tapauksessa päätin varmuuden välttämiseksi tilata Inkalle jotakin allergianappulaa. Eläinlääkärikin on sitä meille kovasti tässä viimeisen parin viikon aikana suositellut ja pitkällisen harkinnan jälkeen se toki voisi olla ihan järkeväkin vaihtoehto. Ihan kokonaan en allergiaruokiin haluaisi siirtyä (mörkönä kummittelee ajatus koirasta jolle ei enää koskaan saa antaa mitään muuta), mutta jos löytyisi joku liha jonka kanssa niitä napuja voisi syöttää... Tärkeintä tietenkin on ensin saada koira oireettomaksi.
Tässä koottuja pohdintoja meillä harkinnassa olevista tuotteista. Kursivoidut kohdat on kopioitu valmistajien sivuilta, linkeistä pääsee ko. tuotteen sivulle. Olen ottanut sisällysluetteloista mukaan meidän näkökulmasta tärkeimmät asiat; valmistusaineet, rasva/proteiini-prosentit ja kalorimäärän. Inka on kuitenkin suhteellisen aktiivisesti liikkuva rekikoira, joten sen kaloritarpeet ovat toista luokkaa kuin pienikokoisen kerrostalokoiran. Kilohinnat olen laskenut kivutonverkkokauppa.fi - osoitteesta, aika lailla samaa luokkaa taitavat olla Suomessa kaikkialla muuallakin.

Royal Canin Sensitivity Control

http://www.royalcanin.fi/tuotteet/tuotteet/ruoat-elaeinklinikoilla/vet-diet-canine/sensitivity-control-sc-21
KOOSTUMUS: tapioka, kuivattu ankanliha, hydrolysoidut siipikarjavalkuaiset, kasvikuidut, eläinrasvat, juurikaskuitu, kalaöljy, soijaöljy, psylliumin kuoret ja siemenet, kivennäisaineet, frukto-oligosakkaridit, isosamettikukkauute (luteiinin lähde).
Raakavalkuainen: 21% - Raakarasva: 9%
Metaboloituva energia (mitattu) (kcal/kg) 3462.0

Sisällysluettelo vaikuttaa aika hyvältä, pientä rasvaprosenttia lukuunottamatta. Ensisijaisia proteiini- ja hiilihydraattilähteitä ei ole hydrolysoitu, mutta Inka ei varmastikaan ole koskaan aiemmin elämässään saanut ainakaan tapiokaa, ja tuskin ankkaakaan. Tietenkin jos hydrolysoinnilla haetaan molekyylirakenteen muuttamista pienemmäksi, jotta se sulaisi paremmin, niin sitä tässä tosiaan ei ole tehty (paitsi tuolle siipikarjavalkuaiselle). Kilohinta isoimmalla pakkauskoolla (14 kg) 7,40 e/kg ilman kasvattaja-alennusta. Kasvattajakortilla -25 % eli 5,56 e/kg.

Royal Canin Hypoallergenic
http://www.royalcanin.fi/tuotteet/tuotteet/ruoat-elaeinklinikoilla/vet-diet-canine/hypoallergenic-dr-21

KOOSTUMUS: riisi, hydrolysoitu soijavalkuaisuute, eläinrasvat, kivennäisaineet, hydrolysoitu siipikarjanmaksa, juurikaskuitu, soijaöljy, frukto-oligosakkaridit, kalaöljy, purasruohoöljy, isosamettikukkauute (luteiinin lähde)
Raakavalkuainen: 21% - Raakarasva: 19%
Metaboloituva energia (mitattu) (kcal/kg) 4025.0

Energiapitoisin hypoallergiaruoka. Harmillista, että hiilihydraattilähteenä on käytetty riisiä, joka ei ainakaan "oikeana riisinä", siis puuroksi keitettynä, Inkalle ole sopinut. Mietin ensin, että entä jos vaan "otan ja kokeilen", mutta toisaalta, enpä kyllä lähtisi sellaista kuivamuonaa edes harkitsemaan jossa on lammasta, jonka nyt epäillään olevan yksi kutinan aiheuttaja. Joten kaikki riisipohjaiset allergiaruoat ovat pois suljettuja (aika iso liuta eri valmistajista siis). Kilohinta isoimmalla pakkauskoolla (14 kg) ilman kasvattaja-alennusta sama kuin Sensitivity Controllissa eli 7,40 e/kg ja kasvattajakortilla - 25 %.

Hill's Z/D Ultra Allergen-Free
http://www.hillspet.fi/fi-fi/products/pd-canine-prescription-diet-zd-ultra-allergen-free-dry.html

Maissitärkkelys, kananmaksahydrolysaatti, selluloosa, kivennäiset, kasviöljy, eläinrasva, vitamiinit, DL-metioniini, hivenaineet, tauriini, beetakaroteeni.
Proteiini 19.4 % Rasva 14.1 %
kcal/kg 3670

Maissipohjainen, kuten yllä hyvin selkeästi sanotaan ;) Proteiinilähde on hydrolysoitu joten pitäisi olla hyvin imeytyvää laatua. Yksi vahva vaihtoehto. Maissia kylläkin näyttäisi olevan RC:n Maxi Sensiblessä ja Trail 4300:ssa joita molempia Inka on raakaruoan lisäksi syönyt täällä meillä ollessaan.  Kilohinta 10 kg säkissä (isoin pakkauskoko) 9,90 e/kg. Myös Hill'sillä pitäisi olla oma kasvattajakerho, jonka jäsenten pitäisi saada -25 % myös eläinlääkärillä myytävistä ruoista.

Hill's Z/D Low Allergen

http://www.hillspet.fi/fi-fi/products/pd-canine-prescription-diet-zd-low-allergen-dry.html

Kuivattu peruna, kananmaksahydrolysaatti, perunatärkkelys, selluloosa, kasviöljy, eläinrasva, kivennäiset, vitamiinit, DL-metioniini, hivenaineet, L-tryptofaani, tauriini, beetakaroteeni.
Proteiini 18 %  Rasva 14.3 %
kcal/kg 3610

Muuten samanlainen ruoka kuin edellinen, mutta hiilihydraattilähteenä on peruna. Perunapohjaista ruokaa Inka ei ole ainakaan meillä ollessaan koskaan saanut, entisellä omistajalla mahdollisesti (mutta epäilen). Tosin entisen omistajan mukaan Inka on siellä ollessaan ollut aina terve kuin pukki... Hintaa isoimmalle saatavilla olevalle 7,5 kg pussille tulisi 10,28 e/kg. Ehkä todennäköisin vaihtoehto, jos vain liittyisi siihen kasvattajakerhoon...

Virbac Dermal 

http://virbac.vetcare.fi/koira/erikoisruokavaliot/dermal_dog

Kuivattu ankanproteiini, pregelatinisoitu maniokin tärkkelys, ankanrasva, juurikaskuitu, perunaproteiini, hydrolysoitu proteiini*, pellavansiemen, kalaöljy, frukto-oligosakkariidit, purasruohosiemen, Securidaca longepedunculata, Lactobasillus acidophilus, vitamiineja ja mineraaleja.
Proteiini 32 % Rasva 19 %
Proteiini-kalorisuhde 84 g/Mcal

En osaa tuosta ilmoitetusta proteiini/kalorisuhteesta laskea energiapitoisuutta (kcal/kg) kuten noissa muissa on ilmoitettu, mutta rasva/proteiini - prosentin perusteella tämä olisi vertailun voimakkain ruoka. Aika moni aktiivisen koiran kuivamuona itseasiassa menee suhteella 30/20 ja tämä alkaa olla hyvin lähellä sitä. Tässä proteiinilähteenä on ankka, jota ei ole hydrolysoitu; jotain muuta proteiinia kyllä on hydrolysoitu, mutta harmi kyllä ei kerrota, mistä lähteestä se on.  Hiilihydraattilähteenä maniokki ja peruna, joita kumpaakaan en usko Inkan aiemmin saaneen. Tähän on myös ainoana näistä ruoista lisätty maitohappobakteereita, tosin en tiedä onko sillä kuivamuonan kyseessä ollessa mitään käytännön merkitystä.  Kilohintaa tulisi 7,56 e/kg 13 kg:n säkissä. Myös tämä Virbac kuulostaisi meille aika järkevältä vaihtoehdolta.

Maanantaihin saakka aikaa miettiä, sitten pitää tilata jos meinaan torstain eläinlääkärikäynnillä saada eväät mukaani. Kumpaakaan näistä omaan silmääni parhaista vaihtoehdoista ei ole esim. Zooplussalla, josta voisi saada edullisimmat hinnat mikäli netistä meinaa hankkia.


Edit. Keksin, miksi Inka rapsutteli ja röyhtäili eilen illalla. Toiset koirat saivat pari kiloa lammasta... Inka oli paitsi kaivanut lammaspötkön käärepaperit ja nuollut ne, niin todennäköisesti myös käynyt jonkun kupilla omin luvin. Ruokavaras on paljastettu!

Ja takaisin kortisonille

... Niin että heilahti. Inkan kutina jatkui voimakkaana vielä aamullakin, joten soittelin eläinlääkärille ja tulimme siihen lopputulokseen että suurennetaan nyt kortisoniannosta takaisin siihen 20 mg/päivä eli 10 mg aamuin illoin. Jos oireet eivät ala nyt parissa päivässä helpottamaan, niin sitten vastaanotolle raapenäytteeseen. Lisäksi oli puhetta ruokavaliosta ja jos nappulaa meinaisi vielä syöttää, niin hypoallergiakuivamuonaanhan se olisi järkevintä siirtyä. Itse haluaisin antaa mieluummin raakaruokaa, tai edes lihaa nappulan mukana. Kovasti nyt on pohdinnassa sitten, otanko se hyponappulan mukaan tähän vai pysynkö pelkässä kalkkunassa. Kaikki muu, mukaan lukien lisät, ovat nyt pannassa parisen viikkoa. Siitä sitten pikkuhiljaa noita vitamiini/kivennäisvalmisteita yksi kerrallaan kokeilemaan.
 
Joo, olenhan minä lukenut että kortisonin vähennyksen aikaan ei tehdä ruokavaliokokeiluja. Jotenkin en vain tullut ajatelleeksi sitä omalle kohdalle.... <morkkis>

Tähän iltaan mennessä pahin rapsuttelu on selvästi vähentynyt, mutta ei loppunut kokonaan. Sain vinkin kokeilla kypsentää tuota kalkkunaa rouva nirppanokalle, ja uunissa paistettuna parisataa grammaa iltaruokaa katosi varsin vauhdikkaasti parempiin suihin. Haju oli aika karmaiseva, kun uunin luukun avasin, mutta mitäpä sitä ei koiransa eteen... Onneksi kepo ei ollut kotona! :D

Mahakuvia

Ei  taida sopia lammas. Tai sitten joku muu... Inkalla on jonkun verran aiemminkin punoittanut tuo vatsa, mutta nyt se oli kyllä ärtyneempi kuin aiemmin. Oli nuollut tai kirputtanut niin reippaasti että ihossa oli jopa pieniä haavaumia. Nyt sitten vain syytä etsimään: lammas, jota Inka on saanut kaksi päivää, vaiko Gastro Intestinal- kuivamuona? Vai kalkkuna, jota se on syönyt jo pidempään (en usko, en halua uskoa koska juuri ostin sitä sille 20 kg ;) ) ? Vai viime viikolla ruokavalioon lisätyt kalanmaksaöljykapselit?

Tää on niin tätä.  No voisi huonomminkin olla, jankuttaa optimisti minussa. Mutta tänä aamuna jäi aamuruoka syömättä ja eilen kun Inka oli valjakossa, se ei vetänyt aivan niin täysillä kuin aiemmin. Iho myös kutisee rapsuttaessa niin tuolta vatsan alta kuin myös muualtakin. Seurataan.... Ja lammas jää nyt ekaksi tauolle.

Evästä pöytään

Tänään kävin Vauhti-Raksun autolta hakemassa Inkalle 20 kg luutonta kalkkunaa ja viitisen kiloa lammasta. Lisäksi eilen saimme poroa viitisen kiloa joten nyt pärjää allergikkohuskykin joulusesongin yli ;) Jätän siltä nyt kanan kokonaan pois, koska sitä se ei selvästikään halua enää syödä. Lammasta ja poroa annoin kokeeksi pienet palat eilen ja tänään ja kylläpä maistui! Toistaiseksi ei oireita niistä mutta toki määräkin on ollut ihan mitätön. Tuntuisi, että kortisonin voisin jättää jo kokonaan pois, ainakaan tällä joka toinen päivä - annostuksella en ole huomannut mitään eroa niiden päivien välillä, jolloin lääkettä saa tai ei.

Mukavaa menoa

Inka on päässyt viimeisten päivien aikana taas treenaamaan vähän lisää. Ensin käytiin puolivuotiaita pentuja totuttelemassa valjakkohommiin, ja Inka osoittautui loistavaksi opettajaksi. Kovasti oli taas innoissaan. Toisen kerran sen oli tarkoitus vain juosta valjakon mukana vapaana, mutta niin sinnikkäästi hakeutui omalle paikalleen liinoihin, että pitihän se loppumatkasta päästää vähän vetämäänkin. Treenipäivinä (ja oikeastaan tämän viikon muutenkin) ruoka on maistunut taas hyvin. Gastro Intestinal - nappulat näyttävät kelpaavan ja jopa se peruskalkkuna ja kanakin taas katoaa kupista, ainakin pienen nyrpistelyn jälkeen, jos ei muuten. Liikunta tekee hyvää ;)

Vaihdoin Nutrolin - öljyn Inkalta Möllerin kalanmaksaöljykapseleihin, koska arvelin (en tietenkään viitsinyt tarkistaa) niissä olevan enemmän omega-kolmosta. Ja onhan niissä myös A-, D- ja E-vitamiinia mikä ei varmastikaan tuolle koiralle haitaksi ole. Myös possun sydäntä se on saanut testimielessä tällä viikolla jonkin verran. Kakat ovat ehkä himppusen löysät, mutta muuten ei ole ollut oireita. Paitsi tänään huomasin ihan aavistuksen ihottumaa kuononselällä. Saattaa olla että kuvittelin, mutta jokin siinä punoitti. Otin kuvan varalta, jotta voi viikon päästä verrata onko pahentunut vai parantunut. Oma silmä tuppaa sokeutumaan kun joka päivä samaa kuonoa katselee. Myös vatsanalus punoittaa jonkin verran, mutta otapa siinä sitten selvää että miksi se sitä kirputtaa ja nuolee.

Miksi aina tätä samaa?

Sanoi Inka, kun laitoin sille taas kuppiin perinteisen kalkkuna-annoksen. Sama tapahtui eilen broilerin kanssa. Sen sijaan ihan kaikki muu kyllä kelpaisi. Toisten koirien lihat (varsin rasvaista lohi-naudanmaha-possu jne. seosta), nappulat ja jopa pihalta löytyvät kämäiset luut. Mutta hyi, en kyllä syö tätä luutonta 4,95 e/kg maksavaa kalkkunaa.

Olen nyt sitten taas harrastanut eläinkokeita - pitäähän sen nyt jotain syödä. Eilen sai kourallisen RC:n Intestinal - nappulaa ja tänään toisen kourallisen, ja lisäksi illalla vielä ruokalusikallisen possun sydäntä. Noihin kun sekoittaa sitä peruskanaa tai kalkkunaa, niin on pysynyt ruokamääräkin vielä kohtuullisena. En jaksa uskoa, että se olisi tulossa kipeäksi taas, koska muuten on ollut hyvällä mielellä, reipas ja pirteä. Ja kun saa jotain mieleistä ruokakuppiin niin se kyllä häviää alta aikayksikön.

Taas vähennetään

Kortisonia nimittäin. Kokeilen siirtyä joka toinen päivä - annostukseen, mutta katsotaan mitä siitä tulee... Inka on viimeiset pari päivää ehkä syönyt vähän heikommin kuin aiemmin, mutta syönyt kuitenkin. Osasyy saattaa olla se, että toissailtana olin vahingossa ottanut Inkalle sulamaan 500 g luullista kanaa luuttoman sijasta, ja hyvillä mielin sitä sitten tyrkytin eilen koko päivän. Illalla ihmettelin että mikä tässä nyt on kun ei millään haluaisi syödä (lopulta sitten söi, tosin vähemmän kuin aiempina päivinä ja lähinnä siksi kun ei muutakaan saanut), ja huomasin mokan. Eilen aamulla, ennen kuin siis tiesin antavani väärää lihaa, laitoin kuppiin myös raa'an kananmunan. Nytpä onkin sitten taas kiva miettiä, että johtuuko tämän päivän nirsoilu a) luullisesta lihasta, b) kananmunasta, c) kyllästymisestä vai d) jostain muusta. Tänään onkin ollut kupissa luutonta kalkkunaa ja aamulla broilerin sydäntä, joista jälkimmäistä olisi uponnut vaikka kuinka paljon. Näin näppituntumalla sanoisin, että Inka voi parhaiten kun saa luutonta lihaa; kyllähän tuo sulaa helpommin kuin semmoinen, missä on puolet rustoa ja jauhettua luuta.

Päivä jota en uskonut näkeväni

Inka pääsi tänään mukaan Ihan Oikealle Treenilenkille. Viime viikollahan se veti kaksi pientä muutaman kilometrin pyrähdystä ja alkuviikosta juoksi tuon 12 kilsan lenkin valjakon mukana vapaana. Koska se ei vaikuttanut edes väsyneeltä tuon 12 kilometrin jälkeen, ja selvästi haki kokoajan paikkaansa liinoissa, uskalsin ottaa sen tänään mukaan. Voi hurja kuinka oli pieni koira mielissään! Hienosti teki koko matkan töitä ja häntä heilui joka tauolla ja lenkin jälkeen. Ihanaa!

Tätä tapausta edelsi pieni lohiöljyepisodi. Eilisiltana Inka, joka ei todellakaan ole koskaan edes ajatellut varastavansa mitään, oli saanut hampaisiinsa lohiöljypullon. Tietenkin rikkonut korkin ja kaatanut sisällön pitkin lattiaa, mitä oletettavimmin myös syönyt siitä hyvän määrän. Suurella jännityksellä jäin odottelemaan seurauksia. Mutta eipä hätiä, yö meni rauhallisesti ja aamulla Inka oli iloinen ja pirteä, ruokakin maistui noin vain. Olen vieläkin hieman hämmentynyt - ei kai se oikeasti voinut mennä näin vähällä ohi?!

Talven tuntua

Inka pääsi tänään ensimmäistä kertaa sairastumisensa jälkeen juoksemaan valjakossa. Kävin lasten kanssa kolmella koiralla parin kilometrin lenkin, ja kylläpä oli rouvakoira mielissään. Hienosti jaksoi koko matkan, toki kulku oli suht kevyttä kovaksi pakkautuneella uralla.

Kortisoniannoksen puolittamisen jälkeen syöminen on taas vähän niin ja näin. Inka kyllä syö edelleen sen 500-600 g lihaa päivässä, mutta siinä missä viime viikolla kuppi tyhjeni samantien, nyt saattaa varsinkin aamuruoka olla monta tuntiakin koskematta. Yleensä ulkoilun ja aamulenkin jälkeen maistuu paremmin. Huomasin myös että Inka on alkanut nuolla vatsasänkeään - siltähän ajettiin leikkauksen yhteydessä koko vatsanseutu kainaloista nivusiin asti aivan paljaaksi. En tiedä kutittaako karvankasvu, onko syynä mahdolliset vatsakivut (tosin silloin se on kyllä ennemminkin kirputtanut kylkiä kuin vatsaa kirjaimellisesti) vai kutittaako ehkä ruoka-allegian takia? Joka siis tarkoittaisi tietenkin että joko kana, kalkkuna tai joku lisäravinteista sen kutinan aiheuttaa. Päätin etten silti ala hermoilemaan asiasta vaan laitan sen kohtaan "seurattavat". Totesin silti että jatkan ainakin vielä toisen viikon tällä kortisoniannoksella ja katsotaan sitä annostuksen laskemista taas sitten kun tuntuu sopivalta.

Viisi päivää

... Ilman nappulaa ja muutos on ollut melkoinen! Nyt tuo koira viimeinkin syö. Ihan en uskalla huokaista helpotuksesta vielä, mutta hyvältä näyttää. Varsinkin luutonta broileria ja kalkkunaa se tuntuisi syövän suunnilleen niin paljon kuin kuppiin laittaa. Tällä hetkellä menee kolmella tai neljällä aterialla yhteensä noin 600-750 g lihaa päivässä. Siihen tulee lisäksi muutama ruokalusikallinen kermaviiliä tai maustamatonta jogurttia, teelusikallinen pellavansiemenrouhetta, kaksi teelusikallista Multidogia ja teelusikallinen Nutrolin Senioria. Purkista sitten vielä B-Max, Pii-Pet ja Gefilus-tipat.

Myös olemukseltaan Inka on nyt paljon rennompi kuin aikaisemmin. Ei se vieläkään mikään penaalin terävin kynä ole (eika varmaan tule koskaan olemaankaan), mutta tuntuu suhtautuvan hyväntuulisemmin asioihin ja myös sietokyky lapsia kohtaan on parempi. Aggressiivinenhan se ei missään nimessä ihmisiä kohtaan ole vaan ennemmin välttelevä, onneksi. Varsinkin ulkona siedätys sujuu paremmin, Inka on vapaana ja käy välillä hyvinkin läheltä lapsia katsomassa.

Pari päivää sitten otin Inkan ensimmäistä kertaa valjakon mukaan juoksemaan, tosin se oli vapaana. Matka oli vain viisi kilometriä ja tiesin jo etukäteen vauhdin olevan ravailua, joten uskalsin antaa Inkan lähteä mukaan. Olipa se innoissaan! Lenkin jälkeen se toki oli jonkin verran väsynyt mutta ei vaikuttanut kipeältä. Muutoin liikunta on ollut lähinnä pihalla juoksentelua ja pieniä metsälenkkejä tässä lähimaastossa. 

Jos tämä viikonloppu menee hyvin, ajattelin maanantaina kokeilla kortisoniannoksen pienentämistä. Ohje oli, että  kun on viikon ollut oireeton, pitäisi annosta laskea. Katsotaan, miten käy.

Taas ja jälleen kerran

Ruokintapohdintoja. Minä niin kovasti haluan hoitaa tuon koiran kuntoon ruokavaliolla(kin). Lueskelin vähän paremmalla ajatuksella tuon Inkan kuivamuonan (Gastro Intestinal) tuoteselostetta ja mietin olisiko eliminaatiodieettiajatuksessa mitään järkeä. Nimittäin lauantainahan keittelin Inkalle riisipuuroa ja annoin sitä sitten muutaman desin viikonloppuna kumpanakin päivänä normaalin nappulan ja lihan lisäksi. Eilen illalla (sunnuntaina) muistin myös taas antaa Biobakia, mutta sitä sisältänyt liha-puuro-mössö jäi kuppiin pientä maistelua lukuunottamatta. Aamulla Inka makoili paljon kippurassa ja ilme oli jotenkin kipeän näköinen. Toki se voi olla sitäkin, ettei ollut syönyt kunnolla, tai sitä, että annoin sunnuntaiaamuna viimeisen annoksen Primperania ja Antepsinia. En tiedä olisiko järkevää antaa tuota Antepsinia nyt pidempi kuuri, ongelmana on vaan se ettei sitä ole koko syksynä saanut lääketukusta, joten jos pidemmän kuurin antaisinkin, niin mistä sitä saisin? Viikoksi taitaa löytyä vielä tabletteja kotoa...

Biobakissa on sidosaineena ohraa, kuten tänä aamuna opiskelin.Inupekt Forte sisältää inuliinia, jota ei ainakaan ihmis-IBD-potilaille suositella. Gastro Intestinalissa on paitsi riisiä ja siipikarjanlihaa, myös eläinrasvoja, maissia ja kalaöljyjä ja inuliinia. Jos alkaisi eliminaatiodieetille niin nappula olisi ainakin vaihdettava tai jätettävä kokonaan pois. Hypoallergianappulaa kaikkine hydrolysoituine aineksineen en ensimmäisenä taida kuitenkaan lähteä ostamaan - varsinkin kun juuri ostin sen 14 kg säkin tuota toista erikoisruokaa. Sekin olisi kauhean mukava tietää, että kun koiralla ei ole aiempaa ruoka-aineallergiataustaa, niin kuinka todennäköistä on että rajoittamalla sen ruokavaliota nyt voin saada sen IBD:n hallintaan? Lopputuloksena voi hyvinkin olla kauhea vaiva tyhjän takia. Tai sitten ei. En osaa vain istua paikoillaan ja odottaa. Minä haluan tehdä tälle sairaudelle jotakin. Korjata sen. Auttaa Inkaa, joka ei osaa sanoa, tuliko sen vatsa kipeäksi eilen syödystä Biobakista, riisipuurosta, vai lääkkeiden poisjättämisestä.

Joka tapauksessa päätin nyt kuitenkin, että Inupekt ja Biobak jäävät pois. Maitohappobakteerit Inka saa jatkossa lasten kaappiin jääneestä Gefilus-tippapullosta, kuitua lisää pellavansiemenrouheesta ja ainakin puolet lihasta luuttomana. Nappulasta luopumista mietin vielä. Perusteluita puolesta ja vastaan kuuntelen mielelläni.

Parempi päivä

Nyt ei ole enää oksennuksia näkynyt Primperanin aloittamisen jälkeen. Suunnitelmanani on antaa sitä vielä huomenna ja sen jälkeen katsoa, josko Inka pärjäisi jo ilman.
Kakka oli tosi tiukassa aamulla, olen ehkä antanut liikaa inupektiä tai sitten vaihtoehto on sekin, että tuo luullinen liha aiheuttaa ummetusta. Joka tapauksessa kun sai ensimmäisen tehtyä, niin parin tunnin päästä tuli jo helpommin ulos...  Hauduttelin varalta kuitenkin riisipuuroa uunissa, ei varmaan kuitulisä pahaa tee. Sisäelinseokseen sekoitettuna Inka suostui jopa syömään sitä. Viimeksi riisipuuroa tarjottuani koira suunnilleen sylki kuppiin, vaikka puuro olikin lihaan sekoitettu.

Myös vähemmällä liikunnalla ollaan tänään oltu, lähinnä olen antanut Inkan käppäillä pihalla vapaana. Kovasti odotan että saisinko sen vielä joskus valjakkoon juoksemaan, mutta tällä hetkellä tuo päivä tuntuu hyvin kaukaiselta. Kaverille juuri sanoin aiemmin tänään, että jos olisin ennen leikkausta tiennyt mikä diagnoosi on ja millaista säätämistä tämä tulee olemaan, niin en tiedä olisinko lähtenyt mukaan. Mutta  nyt kun se on päätetty, niin yritetään kyllä löytää tasapaino niin kauan kuin se suinkin koiran kannalta on järkevää. Vaikka Inkasta ei enää ikinä rekikoiraa tulisikaan, niin minulle riittäisi että siitä tulisi koira. Hyvin pienin askelin se edistyy lapsiin siedättymisessä ja selvästi kuitenkin nauttii sisällä olemisesta kaikista pelottavista asioista huolimatta, joten kyllä meillä vielä toivoa on. 

Lisää lääkkeitä

Yöllä Inka oli oksentanut pari kertaa lisää. Puoliksi sulaneita nappuloita lähinnä. Soittelin oma-eläinlääkärille (Oulun Univetistä ei ole edelleenkään vastattu viikko sitten lähettämääni sähköpostiin, luulisi että melkein tonnin laskulla saisi myös jonkin verran neuvontaa...terveisin ei tyytyväinen asiakas) joka suositteli että annettaisiin parin päivän kuuri Primperania (pahoinvoinninestolääke) ja Antepsinia (vatsansuojalääke). Myöskään tälle päivälle suunniteltua kortisoniannoksen pienentämistä ei tietenkään tehdä vaan annosta lasketaan vasta sitten kun koira on ollut oireeton.
Nythän on kulunut viikko siitä kun Tylosin(antibiootti) ja Nexium (happosalpaaja) lopetettiin. Melkoista säätämistä tuntuu olevan tämä tasapainon hakeminen, mutta jospa se helpottaisi sitten jos/kun se tasapaino joskus löytyy...

Oksentelua

Inka on nyt pari päivää taas syönyt vähän huonommin - syö kyllä jotain mutta nirpistelee, usein tekee niin että on nälkäisen näköinen, aloittaa syömisen ja sitten muutaman suupalan jälkeen lopettaakin yhtäkkiä. Muuten se on ollut huomattavan hyvällä tuulella, ollaan jo liikuttukin vähän pidempiä lenkkejä ja se jopa spurttailee ja leikkii pentujen kanssa. Väsynyt se toki näiden reissujen jälkeen on ollut, mutta ei kai ole tämmöisen operaation jälkeen ihmekään jos kunto on nollilla. Pikkuhiljaa ylöspäin.
Tänään huomasin Inkan pedillä kaksi oksennuslänttiä, tuotokset se oli toki pistellyt poskeensa mutta jäljet olivat jääneet kankaaseen.  Eilen metsäreissulla se söi hyvällä halulla hirvenpapanoita ja ties mitä muuta epämääräistä, että liekö siinä syytä sitten? Myöskään Biobakia en tietenkään eilen muistanut sille antaa ollenkaan. Noista oksennuksista huolimatta sille on kyllä tänään maistunut ruoka huomattavan paljon paremmin kuin aiempina päivinä. Aamulla käytiin jäällä lenkillä lasten ja koirien kanssa ja Inkakin juoksenteli muiden mukana aivan innoissaan.

Nirsoilua

Nyt on mennyt kaksi päivää ilman Tylosin-antibioottia. Inka on edelleen aivan reipas ja pirteä, mutta on tänään nirpistellyt ruoan kanssa. Nappulat eivät oikein tahdo kelvata mutta (kanan)lihaa tai oikeastaan ihan mitä muuta tahansa lihaa söisi oikeinkin mielellään. Ota nyt sitten selvää... Veikkaan silti että tänään kun on ollut harmaa sadepäivä eikä olla ulkoiltu niin paljoa kuin viikonloppuna, ei ole niin nälkäkään ja helpommin nirsoileekin sitten? Eilen päivällä Inka oli vapaana pihalla ja näin sivusilmällä sen mutustavan jotain, että saattaa olla toki siinäkin syy.

Kortisonia takana viisi päivää, ei vaikuttaisi aiheuttavan suurempia sivuvaikutuksia. Juominen on jonkin verran lisääntynyt mutta muuten ei ole niin paha kuin luulin. Toiselta koiralta on jäänyt hieman traumoja tuon kortisonikuurin suhteen mutta toki sen aloitusannostuskin silloin oli huomattavasti isompi kuin Inkalla on nyt.

Ruokintapohdintoja

Olen tässä kuluneet päivät opiskellut IBD:stä kaikenlaista. Lainasin jopa työpaikalta pari kirjaa joissa käsiteltiin ruoansulatuskanavan sairauksia. Varsinkin toisessa (Clinical Nutrition of Small Animals) käsiteltiin IBD:tä ja potilaan ruokavaliota aika perusteellisesti. Osalla koirista vaikuttaisi olevan hyvin tarkkaa ruokinnan kanssa, vakavimmissa muodoissa ei edes hypoallergiaruoat enää sovi eikä elimistö enää vastaa kortisoniin tai muihin lääkkeisiin. Lievimmissä muodoissa aika pienelläkin ruokavalion muutoksilla voidaan päästä takaisin tasapainoon ja lääkkeistä irti. Tyypillistä vaikuttaisi olevan, että sairaudessa on välillä hyviä kausia, ja välillä huonoja, stressin vaikuttaessa negatiivisesti.

Tässä jotain poimintoja ruokinnasta:

- Tärkeintä on todella hyvin sulava ruoka
- Rasvapitoisuus 12-15 %
- Suhteellisen korkea kuitupitoisuus (perusruokiin verrattuna), varsinkin jos koiralla on taipumusta ripulioireiluun; jopa 10-15 % voisi olla kuitua
- Energiaa saisi olla 3,5-4 kcal/g eli melkoisen vahvaa evästä kuitenkin
 - Proteiinin oltava korkealaatuista ja mieluiten vain yhdestä tai kahdesta eri lähteestä
- Hypoallergiaruoat tai eliminaatiodieetti voi olla varteenotettava vaihtoehto

Lisäravinteista suositeltiin erityisesti sinkkiä ja kalaöljyä (erityisesti omega-3) ja lisäksi mainittiin myös b-ryhmän vitamiineista tiamiini (B1) jonka puutos voi vaikuttaa ruokahaluun.


Inkalla on nyt nappulana eläinlääkärin suosituksesta juurikin IBD-koirille ja muille vatsavaivaisille tehty Royal Canin Gastro Intestinal (kiitos RC että myös eläinlääkäriasemilta saa nykyään kasvattaja-alennuksen!). Tässä ote sen tuoteselosteesta noin vertailun vuoksi:

RAVINTOAINEET: Raakavalkuainen: 25% - Raakarasva: 20% - Tuhka: 6,9% - Raakakuitu: 1,6% - Kg:ssa: EPA & DHA: 3 g - Natrium: 4 g - Kalium: 7 g - Omega-3-rasvahapot: 7 g - Omega-6-rasvahapot: 35,2 g - Metaboloituva energia: 4074 kca
'KOOSTUMUS: riisi, kuivattu siipikarjanvalkuainen, eläinrasvat, maissi, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, hiivat, kananmunajauho, juurikaskuitu, soijaöljy, kivennäisaineet, kasvikuidut, kalaöljy, frukto-oligosakkaridit, psylliumin kuoret ja siemenet, hydrolysoitu hiiva (mannaanioligosakkaridien lähde), isosamettikukkauute (luteiinin lähde). LISÄAINEET (kg:ssa): Ravitsemukselliset lisäaineet: A-vitamiini: 11400 KY, D3-vitamiini: 1000 KY, E1 (Rauta): 42 mg, E2 (Jodi): 3,3 mg, E4 (Kupari): 8 mg, E5 (Mangaani): 55 mg, E6 (Sinkki): 181 mg, E8 (Seleeni): 0,08 mg

Kuivamuonan lisäksi Inka saa päivittäin raakaa kanaa tai kalkkunaa noin puolikkaan pötkön eli 250 g ja purkillisen kermaviiliä. Lisäravinteina menee Pii-Pet (sinkin takia), B-max, Biobak, Inupekt Forte ja kokeilussa on nyt lohiöljy. Tosin minulla vähän sellainen näppituntuma, että tuo lohiöljy saattaisi aiheuttaa jotain vatsankipristelyjä, mutta pitää seurata vielä. Lisäravinnecoctail kuulostaa äkkiseltään melkoiselta, mutta tuota nappulaa ei todellakaan mene suositeltua määrää (20 kiloisen koiran pitäisi syödä sitä 355 g eli noin 9 dl päivässä. Tällä hetkellä Inka syö ehkä reilun 3 dl), joten on mielestäni ihan perusteltua antaa vielä lisiä. Hakusessahan tämä homma vielä on...  Ajatuksena Biobakissa ja Inupekt Fortessa on laittaa suolistoon menemään niitä hyviä bakteereita ja kuituja huonojen tilalle.

Löysin myös tällaisen kotiruokareseptin Clinical Nutrition of Small Animals - kirjasta, suunniteltu IBD-tyyppisistä vaivoista kärsiville.

232 g valkoista riisiä keitettynä
232 g raejuustoa
116 g (1 iso) keitetty kananmuna
2,0 g kasviöljyä
1,0 g suolaa (KCl)
1,0 g kalsiumkarbonaattia

Tässä pitäisi siten energiasisältönä olla
Energiaa (kcal/100 g) 450
Proteiini 30,4 %
Rasva 15,6 %
Kuitu 0.71 %
Kalsium 0,42 %
Fosfori 0,39 %

Miten tähän on tultu?

Inka tuli meille Norjasta toukokuussa 2014. Se on viisivuotisen elämänsä aikana asunut vain kotikennelissään, juossut muutamia valjakkokisoja ja ylipäätään toiminut rekikoirana, niin kuin tällaisen koiran nyt kuuluukin. Sosiaalistaminen on Inkan kohdalla jäänyt vähän vaiheeseen, se on ollut hyvin tottumaton meillä normaalielämään kuuluviin asioihin kuten lapsiin, koviin ääniin, autossa matkustamiseen ja, yllättävää kyllä, myös toisten koirien kanssa viestimiseen. Vaikka se onkin isossa laumassa kasvanut, luulen etteivät tuon lauman koirat ole juuri seurustelleet keskenään samalla tavoin kuin ne meillä juoksutarhassa käytännössä päivittäin tekevät. Tai sitten Inka vain sattuu olemaan luonteeltaan hieman introvertti jos hienosti sanotaan ;)

Kesän kuluessa totutin Inkaa hiljalleen lapsiin, ja juoksutarhassa hengailuun. Siitä huomasi selvästi, ettei se ole tottunut kohtaamaan uusia tilanteita vaan eläisi mieluiten niin, että päivät toistuisivat samanlaisina ilman yllätyksiä. Se ei varsinaisesti ole hermostunut tai erityisen arka, vaan omasta mielestäni yksinkertaisen tottumaton. Sillä ei ehkä ole tarvinut ottaa vastuuta suuremmin mistään aikaisemmassa elämässään vaan se on suurimman osan aikaa päässyt vain menemään "muiden mukana"; ongelmatilanteet se on varmasti mielellään jättänyt muiden ratkaistavaksi.

Elokuussa Inkalla alkoi juoksu ja jouduin siirtämään sen Fenriksen luota tarhaan, jossa oli 1-2 muuta narttua. Inka ei oikein perustanut muutoksesta, mutta ajattelin että pitäähän sen nyt tottua ettei kokoajan voi asua saman kaverin kanssa. Juoksun loputtua Inka alkoi pikkuhiljaa "kääntyä sisäänpäin", ja kun syystreenit alkoivat viimein syyskuun lopulla, se ei tehnyt töitä mitenkään erityisen hyvin. Sillä vaikutti olevan herkät tassut. Aloin kiinnittää huomiota siihen, että se vietti paljon aikaa kopissa. Yhtenä päivänä annoin koirille luita, josta seurasi Inkalle kunnon ummetus. Parafiiniöljyllä ja kipulääkkeellä saatiin kakka lopulta irtoamaan.
Parin päivän kuluttua tästä Inkaa ei enää kiinnostanut syödä normaalia ruokaansa. Kun aikaisemmin ahne husky jättää syömättä, silloin lähdetään eläinlääkäriin! Inka oli myös silminnähden vaisu. Toin sen sisälle, mutta se olisi mieluiten vain maannut pedillä kippurassa. Pohdin että niinköhän tuo on noin valeraskaana (juoksun päättymisestä oli sopivasti kuukausi) tai kohtutulehdusko oli puhjennut.

Seuraavana päivänä otin vein Inkan eläinlääkärille. Ultrassa kohdussa näkyi vähän nestettä, joten diagnoosiksi saatiin kohtutulehdusepäily. Samalla otettiin verinäytteet ja röntgenkuvat mahdollisen vierasesineen varalta. Röntgenkuvat olivat täysin normaalit, tulehdusarvot olivat koholla, mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Kipulääke ja kaksi antibioottia ja kotiin toipumaan.
Viiden päivän kuluttua Inka söi edelleen todella huonosti, ja jos jotain sain sen houkuteltua maistamaan, se vaikutti ruokailun jälkeen tulevan kipeäksi. Uusi epäilys oli haimatulehdus, jota varten otettiinkin uudet verinäytteet. Ultrassa kohdussa näkyi edelleen vähän "jotain", mutta kuitenkin vähemmän kuin aiemmin. Verinäytteissä leukkarit yhä koholla, ja mikä mielenkiintoisinta, eosinofiilit todella korkealla (niitä ei ensimmäisissä näytteissä hoksattu tarkistaa).  Muut arvot viiterajojen sisäpuolella, joskin albumiini alarajalla. Eli siis ei haimatulehdusta! Tässä vaiheessa Inka oli ollut jo viikon käytännössä syömättä. Pihalle se piti viedä kaulapannasta taluttaen ja sisällä olisi vain halunnut olla pedillä, normaalisti iloista koiraa sai houkutella tulemaan juttusille tai ylipäätään tekemään oikein mitään. Kun sen viimein sai ulos, saattoi kyllä hetken kipitellä ihan iloisena mutta selkeästi se hakeutui vain omiin oloihinsa.
Vaihdettiin vahvempaa kipulääkettä (Tramalia), pistoksena pahoinvoinninestolääkitys, ja nesteytettiin nahan alle. Myös omepratzoli lisättiin lääkecoctailiin suojaamaan vatsalaukkua. Nesteytyksen jälkeen Inka piristyi selvästi ja parin tunnin päästä sillä oli ensimmäistä kertaa yli viikkoon nälkä. Seuraavana päivänä se ei silti edelleenkään syönyt, joten nesteytin sitä uudelleen. Taas tapahtui ihme, ja pari tunnin kuluttua Inka söi. Vähän, mutta kuitenkin. Tässä vaiheessa konsultoitiin jo Univet Oulua ja varattiin aika sinne tarkempiin tutkimuksiin. Univetissä otettiin uudet verinäytteet ja röntgenkuvat ja ultrattiin vielä tarkemmin. Muutosta oli veriarvoissa tullut parissa päivässä niin, että eosinofiilit ja leukkarit olivat laskeneet normaaleiksi, mutta punasoluissa havaittiin lievää anemiaa. Ultrauksen ja uusintaröntgenin perusteella eläinlääkäri päätyi suosittelemaan vatsan avaamista, koska varsinkin ultrassa pohjukaissuolessa näkyi jotain outoa, joka saattaisi olla "pehmeä" vierasesine, esimerkiksi sukka tms. Inka tosin ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta mitään tekstiilejä tai ruoaksi kelpaamatonta kohtaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Yksi varteenotettava arvaus oli myöskin rutirexit joita meillä on kopeissa.
Leikkauksessa ei kuitenkaan löytynyt vierasesinettä, eikä mitään muutakaan ihmeellistä. Pohjukaissuolessa oli ollut joku pieni muutos, josta oli otettu koepala, sekä samalla myös suolen seinämästä muutenkin "kun kerran nyt avattiin eikä mitään muutakaan järkevää syytä löytynyt". Eläinlääkäri epäili itsekin, että koepaloista mitään vastauksia saisi, kun päällepäin kaikki näytti niin normaalilta. Kotimatkalle lähdettiin tokkuraisen koiran ja kunnon lääkecoctailin kanssa. Tramalia kipulääkkeeksi, Primperan estämään pahoinvointia, Tylosin suolistoantibiootiksi, Antepsin ja Nexium suojaamaan vatsalaukkua.
Leikkauksesta Inka alkoi toipua pikkuhiljaa. Ruokahalu sillä parantui jo heti leikkauksen jälkeisinä päivinä ja puolentoista viikon kuluttua se alkoi olla jo oma hyväntuulinen itsensä. Tuli häntää heilutellen ovelle vastaan ja kiinnostui jo asioista eri tavalla kuin aiemmin. Koepalavastaukset tulivat kahden viikon kuluttua (tarkalleen ottaen toissapäivänä) ja niistä saatiin kuin saatiinkin se kaivattu diagnoosi: IBD eli inflammatory bovel disease, tulehduksellinen suolistosairaus. Melkolailla tuntematon suuruus minulle, ja sekin vähän mitä tiesin siitä, oli että se koskee pääasiassa kroonisesti ripuloivia tai oksentelevia koiria. Aloitimme sitten  kortisonilääkityksen. Nyt menee Prednisonia viikon verran annoksella 1 mg/painokilo/päivä eli Inkalle annan puolikkaan 40 mg tabletista. Sen jälkeen annostusta pienennetään asteittain, mikäli koiran vointi sen kestää. Tylosinit loppuvat seuraavan parin päivän aikana, viimeisen Nexiumin annoin eilen. Jännittää kyllä hieman nähdä, miten tästä eteenpäin.