Yksi eteen, kaksi taakse

Nyt sitä vasta oikeastaan tajuaa, miten valtavan hyvä tuuri Inkan kanssa on käynyt. Huonoa onnea toki siksi, että se sairastui, mutta sairastumisen jälkeen varsin nopeasti ja pienellä säätämisellä saatiin ruokavalio kohdilleen ja toipuminen oli siitä eteenpäin tasaisen vakaata.
Ninnin kanssa tuntuu että säädetään ja säädetään eikä mikään oikein toimi kunnolla. Yksi askel eteen, ja kaksi taakse, romahdus, kaksi eteen, yksi taakse. Jotain on perustavanlaatuisesti pielessä sen ruokavaliossa, tai sitten, kuten mietin jo edellisessä tekstissä, sen suolisto vain nyt on niin surkeassa jamassa että mikään ei sovi. Tuskin se suolisto myöskään pääsee palautumaan kun on koko ajan ripulilla?
Kananmunaa kokeilin vajaan viikon verran. Puolikas kananmuna päivässä ei vielä tehnyt mitään, mutta kokonaisesta alkoi pihalla ramppaaminen. Jätettiin se siis pois.Nyt on testissä silakkafileet, joita ainakin näyttää kestävän lisätä yksi per päivä. Tulisi vähän lisää sitä rasvaakin sitten.
Ellei tilanne nyt seuraavan viikon aikana merkittävästi lähde parantumaan, aion ehdottaa lääkärille seuraavaksi jonkin hypoallergiaruuan ottamista kokeiluun. En todellakaan ole mikään fani niiden suhteen, mutta pakkohan tuolle koiralle olisi jotain saada, mikä imeytyisi ja rauhoittaisi tilanteen. Tällä hetkellä Ninni kyllä kakkailee kutakuinkin normaalein välein, pari kertaa vuorokaudessa, ja määrä mikä tulee ulos on pienempi kuin mitä ruokaa menee sisään, mutta tuotos on todella löysää. Jos asteikko on vesiripuli, ripuli, löysä, kiinteähkö ja kiinteä niin me ollaan kohdassa ripuli. Tuntuu, että yhtikäs mikään ei saa tuotoksia kiinteämmiksi. Olisi niin huippua kun olisikin joku pilleri "anna tätä niin se paranee"....

Olen päättänyt aloittaa viikottaiset punnitukset jotta saan jotakin silmää luotettavampaa arviointikeinoa. Tällä viikolla tiistaina Ninni painoi 13,3 kg. Hoitoselvityksiä kaivaessa huomasin, että kuukausi sitten, tähystysleikkauksen jälkeen, se on painanut 13,8 kg. Yllä oleva kuva on otettu aika lailla viikko sitten. Pääsääntöisesti Ninnin vointi on kuitenkin aika tasainen. Se ei ole enää ollut kipeän oloinen ja ruokamäärän kasvattamisen jälkeen on lattian nuolemiset jääneet pois. Antepsinia annoin muutaman päivän mutta en huomannut sillä mitään vaikutusta. Ninni osallistuu mielellään päivittäisiin puuhiin, käy juoksutarhassa leikkimässä toisten kanssa, kulkee kävelylenkeillä mukana reippaasti ja opettelee "takapiha-agilitya" aina silloin tällöin. Väsyy se toki huomattavasti nopeammin kuin aiemmin, tunnin juoksutarhailun jälkeen (jossa se ei todellakaan koko aikaa leiki ja juokse vaan ennemminkin seurustelee rauhallisesti) se nukkuu tyytyväisenä loppupäivän. Ei se sentään ihan menetetty tapaus (vielä) ole, minua vain stressaa etten saa noita kakkoja muuttumaan normaaleiksi ja painoa nousuun. Koira itse taas näyttää olevan ihan tyytyväinen siihen että saa asustella sisällä, syödä 3-4 kertaa päivässä, pääsee päivittäin hihnalenkeille ja saa silloin tällöin vähän aivojumppaa. Kaikeksi onneksi nyt ei ole talvi ja se ei joudu katsomaan sitä kuinka muut lähtee töihin, työnarkomaani kun on...

Jatkohoitoa

Juttelin eilen Univetissä Ninniä hoitavan eläinlääkärin kanssa. Tuli jotenkin tosi rauhallinen mieli. Ninnillähän on nyt eri lääkäri kuin Inkalla oli syksyllä. Silloin koin jääneeni varsin yksin minulle täysin uuden sairauden kanssa - meillä kyllä kuntaeläinlääkärit selvittivät kiitettävästi asioita ja auttoivat minkä pystyivät, mutta diagnoosin tehneeseen lääkäriin en tainnut saada kertaakaan yhteyttä sen jälkeen kun Oulusta lähdettiin.
Mutta nyt on ihan toinen tarina, onneksi! Minä tiedän enemmän ja hoitavaa lääkäriä tuntuu oikeasti kiinnostavan, mitä meille kuuluu ja miten täällä sujuu. Myös ruokavalion suhteen häneltä saa hyvinkin järkeviä ehdotuksia.

Suunnitelma on nyt siis se, että jatkamme kortisonia annoksella 10 mg joka toinen päivä reilun pari viikkoa. Sitten pidetään taas puhelinpalaveri ja suunnitellaan jatkoa. Ruokaan saisi lisätä nyt joko rasvaisempaa kalaa tai kananmunaa, jotta energiapitoisuus kasvaisi ja Ninni toivottavasti alkaisi myös saada vähän painoa takaisin. Kananmunaa on CID-nappulassakin joten siltä osin pysytään vielä eliminaatiodieetin rajoissa. Oli puhetta siitä että ihan villillä kortilla ei nyt kannattaisi alkaa lihoja kokeilemaan, koska suolisto on niin ärtynyt että pyritään pitäytymään nyt ainakin jonkin aikaa tässä ruokavaliossa joka tuntuisi edes kohtuullisesti toimivan. Jos kananmuna ei sovi, voisi ajatella lisäävänsä jotain hyvälaatuista öljyä. Mahdollista närästystä mietittiin myös ja todettiin että koska ruoan jälkeen lattioiden nuolemista (olen itse ajatellut että Ninnillä on vielä nälkä ja se yrittää keräillä muruja lattialta) ja satunnaista röyhtäilyä on esiintynyt, annetaan samalla nyt myös Antepsinia uusi kuuri. Siitä ei kuulemma haittaakaan pitäisi olla.

Pitäkää peukkuja!

Tapaus Ninni

Kuvassa Ninni johdossa ensimmäisessä kilpailussaan Kuusamo Sprintissä äitinsä Flamjan vierellä maaliskuun lopussa, reilua viikkoa ennen kuin painajainen alkoi.

Tarinan alkuosan voi lukea edellisestä postauksesta. Siinä olimme siis jääneet kohtaan, jossa odotettiin koepaloista vastauksia. Koepaloista löytyi eosinofiilinen ja lymfoplasmasyyttinen enteriitti (eosinophilic and lymphoplasmacytic enteritis), jotka Ninnin tapauksessa todennäköisimmin viittaavat ruoka-aineintolerassiin tai yliherkkyyteen. Kyse voi olla myös IBD:stä mikäli oireilu jää pitkäkestoisemmaksi. Eläinlääkäri suositteli eliminaatiodieettiä ja kortisonikuurin aloittamista. Parin päivän googlettelun jälkeen valitsin Ninnille eliminaatioon ruoaksi Specific CID - kuivamuonan ja keitetyn pakastesein. Lisänä menee Möllerin tupla - kapseli, helokkiöljykapseli, Colaid sekä 2 Idoform- maitohappobakteerikapselia päivässä. Tällä hetkellä se syö noin 600 g seitä sekä 1-2 dl nappulaa päivässä, suurempaa kuivamuonamäärää ei suolisto tunnu oikein sietävän.
Kortisonikuuri aloitettiin toukokuun alussa isolla annoksella kuten kuvaan kuuluu, jota sitten lähdettiin kuitenkin asteittain aika nopeasti laskemaan. Ensimmäiset päivät olivat masentavia, Ninni kyllä söi, mutta muuten se vain joi ja nukkui. Vointi piristyi sitä mukaa kun kortisonia vähennettiin, ruokahalun pysyessä kuitenkin hyvänä. Kymmenen päivän kuluttua oltiin suunnitellusti lääkkeistä irti, ulosteet olivat aika hyviä (lue: hyvin lähellä normaalia) ja koira oli reipas, joskin luurangonlaihaksi kuihtunut. Reilun 52 senttiä korkea koira painaa vajaa 13 kiloa... Toki se on kevytrakenteinen, mutta silti...!
Elettiin viime viikon tiistaita, ja Ninni sai napattua toisen koiran suustaan pudottaman koirankeksin. Siitä alkoi ripulointikierre joka johti jo perjantaina täyteen vesiripuliin ja lauantaiaamuna (eilen) se ei sitten enää syönytkään, oli valtavan kipeä ja limakalvot aivan vaaleat. Jo perjantaina soittelin taas Univettiin mutta omaeläinlääkäri ei tietenkään ollut töissä ja jonkin eläintenhoitajan kautta sain ohjeeksi jatkaa kortisonilla siitä mihin oltiin jääty. Lauantaina aamulla oli pakko myös antaa taas Litalginia - se tuntuu auttavan Ninnin kipuun hyvin ja jo tunnin kuluttua lääkkeen antamisesta Ninni suostui syömään. Eilinen meni siis pienin annoksin Ninniä ruokkiessa, tänään ollaan palattu normiannoksiin (3 kertaa päivässä). Ulosteet ovat edelleen ripulia, mutta ei sentään ihan pelkkää vettä. Juuri kirjoittelin Univetin lääkärille taas selostuksen ja avunpyyntömailin soittopyynnön kera.
Kysymys siis kuuluu, miten tästä eteenpäin? Jatketaanko kortisonilla, jos jatketaan niin millä annoksella? Uskaltaako tuon ruoan kanssa alkaa nyt yhtään säätämään, voihan se olla että kuivamuonassa on jokin mikä Ninnin suolistoa ärsyttää, tai siinä kalassa? Vai mennäänkö nyt härkäpäisesti tällä ruokinnalla sinne juhannukseen asti? Periaatteessahan tämä nyt sopii ainakin jotenkin, joskaan ehkä ei täydellisesti. Onko mahdollista että Ninnin suolisto on nyt niin ärtyneessä tilassa että on aivan sama mitä sille antaa, niin kuitenkaan ei sovi? Ja onko mahdollista, että se ei enää palaudu? Tämä tuntuu niin erityisen turhauttavalta siksi, että ennen tätä viimeisintä episodia Ninnillä ehti pari päivää olla täysin normaali, kiinteä uloste. Ja nyt lähdetään taas nollista liikkeelle. Niin paljon kysymyksiä ja veikkaan että saan vastaukseksi, että aika näyttää. Jo kokemuksesta tiedän valmiiksi että autoimmuunisairauksissa se taudinkuva ja -eteneminen on hirvittävän yksilöllistä. Silti, kaipaan toimintasuunnitelmaa. Pieni rohkaisukaan ei olisi pahitteeksi....

                                                          Ninni tänään, 2-vuotispäivänään.