Taas vähennetään

Kortisonia nimittäin. Kokeilen siirtyä joka toinen päivä - annostukseen, mutta katsotaan mitä siitä tulee... Inka on viimeiset pari päivää ehkä syönyt vähän heikommin kuin aiemmin, mutta syönyt kuitenkin. Osasyy saattaa olla se, että toissailtana olin vahingossa ottanut Inkalle sulamaan 500 g luullista kanaa luuttoman sijasta, ja hyvillä mielin sitä sitten tyrkytin eilen koko päivän. Illalla ihmettelin että mikä tässä nyt on kun ei millään haluaisi syödä (lopulta sitten söi, tosin vähemmän kuin aiempina päivinä ja lähinnä siksi kun ei muutakaan saanut), ja huomasin mokan. Eilen aamulla, ennen kuin siis tiesin antavani väärää lihaa, laitoin kuppiin myös raa'an kananmunan. Nytpä onkin sitten taas kiva miettiä, että johtuuko tämän päivän nirsoilu a) luullisesta lihasta, b) kananmunasta, c) kyllästymisestä vai d) jostain muusta. Tänään onkin ollut kupissa luutonta kalkkunaa ja aamulla broilerin sydäntä, joista jälkimmäistä olisi uponnut vaikka kuinka paljon. Näin näppituntumalla sanoisin, että Inka voi parhaiten kun saa luutonta lihaa; kyllähän tuo sulaa helpommin kuin semmoinen, missä on puolet rustoa ja jauhettua luuta.

Päivä jota en uskonut näkeväni

Inka pääsi tänään mukaan Ihan Oikealle Treenilenkille. Viime viikollahan se veti kaksi pientä muutaman kilometrin pyrähdystä ja alkuviikosta juoksi tuon 12 kilsan lenkin valjakon mukana vapaana. Koska se ei vaikuttanut edes väsyneeltä tuon 12 kilometrin jälkeen, ja selvästi haki kokoajan paikkaansa liinoissa, uskalsin ottaa sen tänään mukaan. Voi hurja kuinka oli pieni koira mielissään! Hienosti teki koko matkan töitä ja häntä heilui joka tauolla ja lenkin jälkeen. Ihanaa!

Tätä tapausta edelsi pieni lohiöljyepisodi. Eilisiltana Inka, joka ei todellakaan ole koskaan edes ajatellut varastavansa mitään, oli saanut hampaisiinsa lohiöljypullon. Tietenkin rikkonut korkin ja kaatanut sisällön pitkin lattiaa, mitä oletettavimmin myös syönyt siitä hyvän määrän. Suurella jännityksellä jäin odottelemaan seurauksia. Mutta eipä hätiä, yö meni rauhallisesti ja aamulla Inka oli iloinen ja pirteä, ruokakin maistui noin vain. Olen vieläkin hieman hämmentynyt - ei kai se oikeasti voinut mennä näin vähällä ohi?!

Talven tuntua

Inka pääsi tänään ensimmäistä kertaa sairastumisensa jälkeen juoksemaan valjakossa. Kävin lasten kanssa kolmella koiralla parin kilometrin lenkin, ja kylläpä oli rouvakoira mielissään. Hienosti jaksoi koko matkan, toki kulku oli suht kevyttä kovaksi pakkautuneella uralla.

Kortisoniannoksen puolittamisen jälkeen syöminen on taas vähän niin ja näin. Inka kyllä syö edelleen sen 500-600 g lihaa päivässä, mutta siinä missä viime viikolla kuppi tyhjeni samantien, nyt saattaa varsinkin aamuruoka olla monta tuntiakin koskematta. Yleensä ulkoilun ja aamulenkin jälkeen maistuu paremmin. Huomasin myös että Inka on alkanut nuolla vatsasänkeään - siltähän ajettiin leikkauksen yhteydessä koko vatsanseutu kainaloista nivusiin asti aivan paljaaksi. En tiedä kutittaako karvankasvu, onko syynä mahdolliset vatsakivut (tosin silloin se on kyllä ennemminkin kirputtanut kylkiä kuin vatsaa kirjaimellisesti) vai kutittaako ehkä ruoka-allegian takia? Joka siis tarkoittaisi tietenkin että joko kana, kalkkuna tai joku lisäravinteista sen kutinan aiheuttaa. Päätin etten silti ala hermoilemaan asiasta vaan laitan sen kohtaan "seurattavat". Totesin silti että jatkan ainakin vielä toisen viikon tällä kortisoniannoksella ja katsotaan sitä annostuksen laskemista taas sitten kun tuntuu sopivalta.

Viisi päivää

... Ilman nappulaa ja muutos on ollut melkoinen! Nyt tuo koira viimeinkin syö. Ihan en uskalla huokaista helpotuksesta vielä, mutta hyvältä näyttää. Varsinkin luutonta broileria ja kalkkunaa se tuntuisi syövän suunnilleen niin paljon kuin kuppiin laittaa. Tällä hetkellä menee kolmella tai neljällä aterialla yhteensä noin 600-750 g lihaa päivässä. Siihen tulee lisäksi muutama ruokalusikallinen kermaviiliä tai maustamatonta jogurttia, teelusikallinen pellavansiemenrouhetta, kaksi teelusikallista Multidogia ja teelusikallinen Nutrolin Senioria. Purkista sitten vielä B-Max, Pii-Pet ja Gefilus-tipat.

Myös olemukseltaan Inka on nyt paljon rennompi kuin aikaisemmin. Ei se vieläkään mikään penaalin terävin kynä ole (eika varmaan tule koskaan olemaankaan), mutta tuntuu suhtautuvan hyväntuulisemmin asioihin ja myös sietokyky lapsia kohtaan on parempi. Aggressiivinenhan se ei missään nimessä ihmisiä kohtaan ole vaan ennemmin välttelevä, onneksi. Varsinkin ulkona siedätys sujuu paremmin, Inka on vapaana ja käy välillä hyvinkin läheltä lapsia katsomassa.

Pari päivää sitten otin Inkan ensimmäistä kertaa valjakon mukaan juoksemaan, tosin se oli vapaana. Matka oli vain viisi kilometriä ja tiesin jo etukäteen vauhdin olevan ravailua, joten uskalsin antaa Inkan lähteä mukaan. Olipa se innoissaan! Lenkin jälkeen se toki oli jonkin verran väsynyt mutta ei vaikuttanut kipeältä. Muutoin liikunta on ollut lähinnä pihalla juoksentelua ja pieniä metsälenkkejä tässä lähimaastossa. 

Jos tämä viikonloppu menee hyvin, ajattelin maanantaina kokeilla kortisoniannoksen pienentämistä. Ohje oli, että  kun on viikon ollut oireeton, pitäisi annosta laskea. Katsotaan, miten käy.

Taas ja jälleen kerran

Ruokintapohdintoja. Minä niin kovasti haluan hoitaa tuon koiran kuntoon ruokavaliolla(kin). Lueskelin vähän paremmalla ajatuksella tuon Inkan kuivamuonan (Gastro Intestinal) tuoteselostetta ja mietin olisiko eliminaatiodieettiajatuksessa mitään järkeä. Nimittäin lauantainahan keittelin Inkalle riisipuuroa ja annoin sitä sitten muutaman desin viikonloppuna kumpanakin päivänä normaalin nappulan ja lihan lisäksi. Eilen illalla (sunnuntaina) muistin myös taas antaa Biobakia, mutta sitä sisältänyt liha-puuro-mössö jäi kuppiin pientä maistelua lukuunottamatta. Aamulla Inka makoili paljon kippurassa ja ilme oli jotenkin kipeän näköinen. Toki se voi olla sitäkin, ettei ollut syönyt kunnolla, tai sitä, että annoin sunnuntaiaamuna viimeisen annoksen Primperania ja Antepsinia. En tiedä olisiko järkevää antaa tuota Antepsinia nyt pidempi kuuri, ongelmana on vaan se ettei sitä ole koko syksynä saanut lääketukusta, joten jos pidemmän kuurin antaisinkin, niin mistä sitä saisin? Viikoksi taitaa löytyä vielä tabletteja kotoa...

Biobakissa on sidosaineena ohraa, kuten tänä aamuna opiskelin.Inupekt Forte sisältää inuliinia, jota ei ainakaan ihmis-IBD-potilaille suositella. Gastro Intestinalissa on paitsi riisiä ja siipikarjanlihaa, myös eläinrasvoja, maissia ja kalaöljyjä ja inuliinia. Jos alkaisi eliminaatiodieetille niin nappula olisi ainakin vaihdettava tai jätettävä kokonaan pois. Hypoallergianappulaa kaikkine hydrolysoituine aineksineen en ensimmäisenä taida kuitenkaan lähteä ostamaan - varsinkin kun juuri ostin sen 14 kg säkin tuota toista erikoisruokaa. Sekin olisi kauhean mukava tietää, että kun koiralla ei ole aiempaa ruoka-aineallergiataustaa, niin kuinka todennäköistä on että rajoittamalla sen ruokavaliota nyt voin saada sen IBD:n hallintaan? Lopputuloksena voi hyvinkin olla kauhea vaiva tyhjän takia. Tai sitten ei. En osaa vain istua paikoillaan ja odottaa. Minä haluan tehdä tälle sairaudelle jotakin. Korjata sen. Auttaa Inkaa, joka ei osaa sanoa, tuliko sen vatsa kipeäksi eilen syödystä Biobakista, riisipuurosta, vai lääkkeiden poisjättämisestä.

Joka tapauksessa päätin nyt kuitenkin, että Inupekt ja Biobak jäävät pois. Maitohappobakteerit Inka saa jatkossa lasten kaappiin jääneestä Gefilus-tippapullosta, kuitua lisää pellavansiemenrouheesta ja ainakin puolet lihasta luuttomana. Nappulasta luopumista mietin vielä. Perusteluita puolesta ja vastaan kuuntelen mielelläni.

Parempi päivä

Nyt ei ole enää oksennuksia näkynyt Primperanin aloittamisen jälkeen. Suunnitelmanani on antaa sitä vielä huomenna ja sen jälkeen katsoa, josko Inka pärjäisi jo ilman.
Kakka oli tosi tiukassa aamulla, olen ehkä antanut liikaa inupektiä tai sitten vaihtoehto on sekin, että tuo luullinen liha aiheuttaa ummetusta. Joka tapauksessa kun sai ensimmäisen tehtyä, niin parin tunnin päästä tuli jo helpommin ulos...  Hauduttelin varalta kuitenkin riisipuuroa uunissa, ei varmaan kuitulisä pahaa tee. Sisäelinseokseen sekoitettuna Inka suostui jopa syömään sitä. Viimeksi riisipuuroa tarjottuani koira suunnilleen sylki kuppiin, vaikka puuro olikin lihaan sekoitettu.

Myös vähemmällä liikunnalla ollaan tänään oltu, lähinnä olen antanut Inkan käppäillä pihalla vapaana. Kovasti odotan että saisinko sen vielä joskus valjakkoon juoksemaan, mutta tällä hetkellä tuo päivä tuntuu hyvin kaukaiselta. Kaverille juuri sanoin aiemmin tänään, että jos olisin ennen leikkausta tiennyt mikä diagnoosi on ja millaista säätämistä tämä tulee olemaan, niin en tiedä olisinko lähtenyt mukaan. Mutta  nyt kun se on päätetty, niin yritetään kyllä löytää tasapaino niin kauan kuin se suinkin koiran kannalta on järkevää. Vaikka Inkasta ei enää ikinä rekikoiraa tulisikaan, niin minulle riittäisi että siitä tulisi koira. Hyvin pienin askelin se edistyy lapsiin siedättymisessä ja selvästi kuitenkin nauttii sisällä olemisesta kaikista pelottavista asioista huolimatta, joten kyllä meillä vielä toivoa on. 

Lisää lääkkeitä

Yöllä Inka oli oksentanut pari kertaa lisää. Puoliksi sulaneita nappuloita lähinnä. Soittelin oma-eläinlääkärille (Oulun Univetistä ei ole edelleenkään vastattu viikko sitten lähettämääni sähköpostiin, luulisi että melkein tonnin laskulla saisi myös jonkin verran neuvontaa...terveisin ei tyytyväinen asiakas) joka suositteli että annettaisiin parin päivän kuuri Primperania (pahoinvoinninestolääke) ja Antepsinia (vatsansuojalääke). Myöskään tälle päivälle suunniteltua kortisoniannoksen pienentämistä ei tietenkään tehdä vaan annosta lasketaan vasta sitten kun koira on ollut oireeton.
Nythän on kulunut viikko siitä kun Tylosin(antibiootti) ja Nexium (happosalpaaja) lopetettiin. Melkoista säätämistä tuntuu olevan tämä tasapainon hakeminen, mutta jospa se helpottaisi sitten jos/kun se tasapaino joskus löytyy...

Oksentelua

Inka on nyt pari päivää taas syönyt vähän huonommin - syö kyllä jotain mutta nirpistelee, usein tekee niin että on nälkäisen näköinen, aloittaa syömisen ja sitten muutaman suupalan jälkeen lopettaakin yhtäkkiä. Muuten se on ollut huomattavan hyvällä tuulella, ollaan jo liikuttukin vähän pidempiä lenkkejä ja se jopa spurttailee ja leikkii pentujen kanssa. Väsynyt se toki näiden reissujen jälkeen on ollut, mutta ei kai ole tämmöisen operaation jälkeen ihmekään jos kunto on nollilla. Pikkuhiljaa ylöspäin.
Tänään huomasin Inkan pedillä kaksi oksennuslänttiä, tuotokset se oli toki pistellyt poskeensa mutta jäljet olivat jääneet kankaaseen.  Eilen metsäreissulla se söi hyvällä halulla hirvenpapanoita ja ties mitä muuta epämääräistä, että liekö siinä syytä sitten? Myöskään Biobakia en tietenkään eilen muistanut sille antaa ollenkaan. Noista oksennuksista huolimatta sille on kyllä tänään maistunut ruoka huomattavan paljon paremmin kuin aiempina päivinä. Aamulla käytiin jäällä lenkillä lasten ja koirien kanssa ja Inkakin juoksenteli muiden mukana aivan innoissaan.

Nirsoilua

Nyt on mennyt kaksi päivää ilman Tylosin-antibioottia. Inka on edelleen aivan reipas ja pirteä, mutta on tänään nirpistellyt ruoan kanssa. Nappulat eivät oikein tahdo kelvata mutta (kanan)lihaa tai oikeastaan ihan mitä muuta tahansa lihaa söisi oikeinkin mielellään. Ota nyt sitten selvää... Veikkaan silti että tänään kun on ollut harmaa sadepäivä eikä olla ulkoiltu niin paljoa kuin viikonloppuna, ei ole niin nälkäkään ja helpommin nirsoileekin sitten? Eilen päivällä Inka oli vapaana pihalla ja näin sivusilmällä sen mutustavan jotain, että saattaa olla toki siinäkin syy.

Kortisonia takana viisi päivää, ei vaikuttaisi aiheuttavan suurempia sivuvaikutuksia. Juominen on jonkin verran lisääntynyt mutta muuten ei ole niin paha kuin luulin. Toiselta koiralta on jäänyt hieman traumoja tuon kortisonikuurin suhteen mutta toki sen aloitusannostuskin silloin oli huomattavasti isompi kuin Inkalla on nyt.

Ruokintapohdintoja

Olen tässä kuluneet päivät opiskellut IBD:stä kaikenlaista. Lainasin jopa työpaikalta pari kirjaa joissa käsiteltiin ruoansulatuskanavan sairauksia. Varsinkin toisessa (Clinical Nutrition of Small Animals) käsiteltiin IBD:tä ja potilaan ruokavaliota aika perusteellisesti. Osalla koirista vaikuttaisi olevan hyvin tarkkaa ruokinnan kanssa, vakavimmissa muodoissa ei edes hypoallergiaruoat enää sovi eikä elimistö enää vastaa kortisoniin tai muihin lääkkeisiin. Lievimmissä muodoissa aika pienelläkin ruokavalion muutoksilla voidaan päästä takaisin tasapainoon ja lääkkeistä irti. Tyypillistä vaikuttaisi olevan, että sairaudessa on välillä hyviä kausia, ja välillä huonoja, stressin vaikuttaessa negatiivisesti.

Tässä jotain poimintoja ruokinnasta:

- Tärkeintä on todella hyvin sulava ruoka
- Rasvapitoisuus 12-15 %
- Suhteellisen korkea kuitupitoisuus (perusruokiin verrattuna), varsinkin jos koiralla on taipumusta ripulioireiluun; jopa 10-15 % voisi olla kuitua
- Energiaa saisi olla 3,5-4 kcal/g eli melkoisen vahvaa evästä kuitenkin
 - Proteiinin oltava korkealaatuista ja mieluiten vain yhdestä tai kahdesta eri lähteestä
- Hypoallergiaruoat tai eliminaatiodieetti voi olla varteenotettava vaihtoehto

Lisäravinteista suositeltiin erityisesti sinkkiä ja kalaöljyä (erityisesti omega-3) ja lisäksi mainittiin myös b-ryhmän vitamiineista tiamiini (B1) jonka puutos voi vaikuttaa ruokahaluun.


Inkalla on nyt nappulana eläinlääkärin suosituksesta juurikin IBD-koirille ja muille vatsavaivaisille tehty Royal Canin Gastro Intestinal (kiitos RC että myös eläinlääkäriasemilta saa nykyään kasvattaja-alennuksen!). Tässä ote sen tuoteselosteesta noin vertailun vuoksi:

RAVINTOAINEET: Raakavalkuainen: 25% - Raakarasva: 20% - Tuhka: 6,9% - Raakakuitu: 1,6% - Kg:ssa: EPA & DHA: 3 g - Natrium: 4 g - Kalium: 7 g - Omega-3-rasvahapot: 7 g - Omega-6-rasvahapot: 35,2 g - Metaboloituva energia: 4074 kca
'KOOSTUMUS: riisi, kuivattu siipikarjanvalkuainen, eläinrasvat, maissi, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, hiivat, kananmunajauho, juurikaskuitu, soijaöljy, kivennäisaineet, kasvikuidut, kalaöljy, frukto-oligosakkaridit, psylliumin kuoret ja siemenet, hydrolysoitu hiiva (mannaanioligosakkaridien lähde), isosamettikukkauute (luteiinin lähde). LISÄAINEET (kg:ssa): Ravitsemukselliset lisäaineet: A-vitamiini: 11400 KY, D3-vitamiini: 1000 KY, E1 (Rauta): 42 mg, E2 (Jodi): 3,3 mg, E4 (Kupari): 8 mg, E5 (Mangaani): 55 mg, E6 (Sinkki): 181 mg, E8 (Seleeni): 0,08 mg

Kuivamuonan lisäksi Inka saa päivittäin raakaa kanaa tai kalkkunaa noin puolikkaan pötkön eli 250 g ja purkillisen kermaviiliä. Lisäravinteina menee Pii-Pet (sinkin takia), B-max, Biobak, Inupekt Forte ja kokeilussa on nyt lohiöljy. Tosin minulla vähän sellainen näppituntuma, että tuo lohiöljy saattaisi aiheuttaa jotain vatsankipristelyjä, mutta pitää seurata vielä. Lisäravinnecoctail kuulostaa äkkiseltään melkoiselta, mutta tuota nappulaa ei todellakaan mene suositeltua määrää (20 kiloisen koiran pitäisi syödä sitä 355 g eli noin 9 dl päivässä. Tällä hetkellä Inka syö ehkä reilun 3 dl), joten on mielestäni ihan perusteltua antaa vielä lisiä. Hakusessahan tämä homma vielä on...  Ajatuksena Biobakissa ja Inupekt Fortessa on laittaa suolistoon menemään niitä hyviä bakteereita ja kuituja huonojen tilalle.

Löysin myös tällaisen kotiruokareseptin Clinical Nutrition of Small Animals - kirjasta, suunniteltu IBD-tyyppisistä vaivoista kärsiville.

232 g valkoista riisiä keitettynä
232 g raejuustoa
116 g (1 iso) keitetty kananmuna
2,0 g kasviöljyä
1,0 g suolaa (KCl)
1,0 g kalsiumkarbonaattia

Tässä pitäisi siten energiasisältönä olla
Energiaa (kcal/100 g) 450
Proteiini 30,4 %
Rasva 15,6 %
Kuitu 0.71 %
Kalsium 0,42 %
Fosfori 0,39 %