Takaisin lähtoruutuun?

Olen kahtena päivänä joutunut antamaan Ninnille taas Litalginia (kipulääkettä). Iloisesta, elämää pursuavasta koirasta on palattu takaisin hiljaiseen, pääasiassa pedillään nukkuvaan pikkuystävään. Luoja miten inhoan tätä sairautta!!
Ripulilla sentään ei (vielä) olla, mutta ihan tarpeeksi on siinäkin että näen Ninnin olevan kipeä. Se on syönyt hyvin huonosti viime päivät ja olen taas herännyt yölläkin antamaan pienen annoksen, jottei vatsa pääse liian tyhjäksi. Episodin aiheuttajaksi minulla on kaksi vaihtoehtoa; joko viime viikon alussa aloitettu kalsiumjauhe (aloitin puolella annoksella eli n. puoli teelusikallista) tai todennäköisempi vaihtoehto; toiselta toimittajalta tullut lampaanliha. Annoin sitä tosin täsmälleen saman verran kuin aiemminkin mutta jo yhden annoksen jälkeen Ninni muuttui vaisuksi ja jätti seuraavan ruoan välistä. Tähän saakka se on syönyt todella hyvällä ruokahalulla viime viikot ja jotenkin senkin takia tämä tuntuu nyt niin masentavalta. Kortisonia olen tunnollisesti antanut joka toinen päivä 10 mg mutta muita lääkkeitä ei ole tarvittu. Edellisen kirjoituksen jälkeen olemme myös tehneet ihan normaaleja puolen tunnin - tunnin lenkkejä, joissa pääosin Ninni on juossut vapaana. Toki se on sielläkin saattanut syödä jotain epäsopivaa mutta ennemmin nyt veikkaisin tätä ruoka-asiaa. Lisäksi huomasin että huolimatta siitä että Ninni saa ruoassaan reippaasti omegoita ja sinkkilisää, sen anturat ovat halkeilleet ja osittain jopa "rakoilla". Paino on noussut liikunnan lisäämisestä huolimatta ja silmämääräisesti juuri ajattelin viime viikolla, että nythän tuo alkaa näyttää aivan koiralta ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun.
 Kruununa kakussa on tietenkin vielä se, että nyt koko koira ei haluaisi mitään muuta syödäkään kuin sitä onnetonta lammasta! Huijaamalla saan sekaan vähän  puuroa mutta kalalle, jota se siis aiemmin on oikein hyvällä ruokahalulla syönyt, neiti vain irvistelee. Alkuperäiseltä toimittajalta (Vauhti-Raksulta) saan lammasta  lisää vasta lauantaina ja sitä ennen pitäisi vielä saada keitettyä ja pakattua Ninnille ensi viikon ruoat, olemme nimittäin lähdössä lauantaina perheen kanssa lomareissulle ilman koiria. On kuulkaa todella luottavainen olo jättää Ninni hoitajalle joka ei ole sitä juuri pentuaikojen jälkeen nähnytkään. Ylipäätäänkin olen aivan yliherkkä jättämään Ninniä kenenkään vastuulle, se olisi ollut ilman tätä takapakkiakin aika hankalaa, mutta saati sitten nyt. Pelottaa että jos omalla itsekkyydelläni aiheutan sille entistä suuremman takapakin. Entä jos hoitaja ei (ohjeista huolimatta) osaakaan lukea Ninniä ja huomaa milloin se on kipeä? Entä jos se lopettaa syömisen? Entä jos se...?

Kokkauksia kotikeittiössä

Kaura ja kala sopivat Ninnille. Koska kalan kanssa kuitenkin ruoan d-vitamiinipitoisuus nousee aika huikeaksi, olen vähitellen alkanut totuttaa Ninniä luuttomaan rasvaiseen lampaanlihaan. Reilu viikko sitten aloitettiin peukalonpään kokoisesta nykäreestä ja nyt kestää jo viitisenkymmentä grammaa päivässä (enempää en ole vielä kokeillutkaan). Ninnille olisi kuitenkin hyvä saada vielä painoakin nousemaan vaikkei se enää ihan niin luuranko olekaan kuin vielä kuukausi sitten. Tässä välillä Ninni söi pääasiassa seitiä ja siikaa reilun viikon jolloin sen paino lähti heti taas laskuun; energiaa pitää siis tulla aika reilusti. Imeytyminen alkaa silti olla aika kohdallaan koska kikkareet ovat pysyneet kikkareina (!!) ja niiden määräkin on syötyyn ruokaan nähden aika pieni. Keitän yleensä kahden päivän ruoka-annoksen kerralla kutakuinkin seuraavalla reseptillä:

100 g luutonta rasvaista lammasta
100 g silakkafileitä
140 g kaurahiutaleita
400-500 g siikafileitä

Keitetään puuroksi matalalla lämmöllä. Lisäksi Ninni saa vielä helokkiöljyä ja sinkkiä. Uskon että kalsiumlisänkin voisi pikkuhiljaa aloittaa, mutta katsotaan nyt ainakin vielä viikko ensin tuon lampaanlihan kanssa, ettei siitä tule oireita.
Lisäksi piti kehittää vielä taskuun sopiva treeninamiresepti; kaikessa yksinkertaisuudessaan muussasin kalan ja kaurapuuron, levitin noin sentin paksuiseksi levyksi uunipannulle ja paistoin uunissa kunnes se oli "keksimäistä" (tähän meni muuten yllättävän kauan!). Olisi ehkä ollut järkevämpää laittaa se jo jotenkin valmiiksi kokkareiksi koska itse levy oli varsin murenevaa sorttia. Teki kuitenkin hyvin kauppansa :)

Tämmöisiä kesäkuulumisia meille. Tässä päivänä muutamana Ninni sai pihalla pyydystetyksi hiiren, häntä vain vilahti suusta kun oli jo nielaistu ennen kuin kunnolla ehdin edes tajuta mitä tapahtui. Pari päivää jännitin, mitä tapahtuu, mutta ei nähtävästi mitään, huh.