On aika kiittää

Katselin tänään valjakon johdossa upeasti toimivaa Ninniä ja ajattelin, että tulevan eläintenpäivän, 4.10., kunniaksi muutama kiitoksen sana lienee paikallaan. On pienoinen, ehkä jopa keskisuuri ihme, että se toukokuussa vähän päälle 12 kiloinen luurangonlaiha koira nyt on tuossa, valjaat päällä valmiina aloittamaan treenin, täynnä elämää. Sen silmät loistavat ja koko olemus kertoo että "minä olen hieno, minä osaan". Se hyppii, pomppii ja liikkeelle lähdön jälkeen vie valjakkoa parinsa kanssa yhdestä sanasta juuri sinne minne haluan. Pitkä tie on tähän tultu, monen epätoivon hetken kautta... Toki takapakkejakin varmasti vielä on luvassa, mutta juuri nyt tartun tähän hetkeen ja olen onnellinen. Ja kiitollinen.

Ninni iltalenkillä muutama päivä sitten. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tiedän että en koirineni ole eläinlääkäreille mikään maailman helpoin asiakas. Ensinnäkin jo se, että tähän laumaan mahtuu niin monenkirjavaa tapausta ja jotenkin tuntuu olevan, että koirieni vaivat harvoin ovat niitä yksinkertaisimpia. Lisäksi oma tietotaso alkaa jo olla sillä tasolla, että uskallan pyytää perusteluja ja vaihtoehtoja. Aina on silti apu saatu, oli hätä sitten suuri tai pieni. Virkaeläinlääkäreistä saatetaan olla montaa mieltä, mutta ainakin täällä meidän nurkilla Kuusamossa minut on aina otettu vakavasti. Arvostan myös suuresti sitä, että osataan sanoa ajoissa milloin ei resurssit enää riitä jonkin kimurantimman tapauksen tutkimiseen ja ohjataan eteenpäin. Erityisen lämpimät kiitokset saa luottolääkärimme Jenni Runnakko, joka varmaankin tuntee tämän lauman asiat jo kohta paremmin kuin omat taskunsa :) Jennin kanssa on vuosien saatossa mietitty monenmoista ja saatu apu yhteen jos toiseenkin pulmaan.

Oulun Univetiin lähetämme erityiskiitokset Ninniä hoitaneelle Aino-Maija Laitiselle joka on ollut tavoitettavissa myös jälkihoitovaiheessa ja jonka kanssa varsinkin alkuun kovasti pohdimme Ninnille sopivaa ruokavaliota ja hoitoa ylipäätään. Tuli tunne että meistä välitetään.

Viimeisimmästä Milou ja kivi- episodista (tiedoksi Facebookin ulkopuolisille lukijoille; Milou nielaisi melkein tulitikkulaatikon kokoisen kiven joka löydettiin sen vatsalaukusta vahingossa kontrolliröntgenkuvauksen yhteydessä. Leikkauspöydällehän siinä päädyttiin.) kuuluu kiitokset Ouluvettiin Anu Tulokkaalle, jolle olisi tarvittaessa järjestynyt samalle päivää leikkausaika. Ihan niin kiire ei onneksi ollut, operaatio saatiin hoidettua hienosti ja nyt, kuukauden sairasloman jälkeen, on Miloukin taas treenissä mukana muiden kanssa.

Milou iltalenkillä muutama päivä sitten.

Iloista eläintenpäivää kaikille! Pidetään nelijalkaisista ystävistämme huolta.