Nyt ei ole enää oksennuksia näkynyt Primperanin aloittamisen jälkeen. Suunnitelmanani on antaa sitä vielä huomenna ja sen jälkeen katsoa, josko Inka pärjäisi jo ilman.
Kakka oli tosi tiukassa aamulla, olen ehkä antanut liikaa inupektiä tai sitten vaihtoehto on sekin, että tuo luullinen liha aiheuttaa ummetusta. Joka tapauksessa kun sai ensimmäisen tehtyä, niin parin tunnin päästä tuli jo helpommin ulos... Hauduttelin varalta kuitenkin riisipuuroa uunissa, ei varmaan kuitulisä pahaa tee. Sisäelinseokseen sekoitettuna Inka suostui jopa syömään sitä. Viimeksi riisipuuroa tarjottuani koira suunnilleen sylki kuppiin, vaikka puuro olikin lihaan sekoitettu.
Myös vähemmällä liikunnalla ollaan tänään oltu, lähinnä olen antanut Inkan käppäillä pihalla vapaana. Kovasti odotan että saisinko sen vielä joskus valjakkoon juoksemaan, mutta tällä hetkellä tuo päivä tuntuu hyvin kaukaiselta. Kaverille juuri sanoin aiemmin tänään, että jos olisin ennen leikkausta tiennyt mikä diagnoosi on ja millaista säätämistä tämä tulee olemaan, niin en tiedä olisinko lähtenyt mukaan. Mutta nyt kun se on päätetty, niin yritetään kyllä löytää tasapaino niin kauan kuin se suinkin koiran kannalta on järkevää. Vaikka Inkasta ei enää ikinä rekikoiraa tulisikaan, niin minulle riittäisi että siitä tulisi koira. Hyvin pienin askelin se edistyy lapsiin siedättymisessä ja selvästi kuitenkin nauttii sisällä olemisesta kaikista pelottavista asioista huolimatta, joten kyllä meillä vielä toivoa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti