lauantai 29. marraskuuta 2014

Taas vähennetään

Kortisonia nimittäin. Kokeilen siirtyä joka toinen päivä - annostukseen, mutta katsotaan mitä siitä tulee... Inka on viimeiset pari päivää ehkä syönyt vähän heikommin kuin aiemmin, mutta syönyt kuitenkin. Osasyy saattaa olla se, että toissailtana olin vahingossa ottanut Inkalle sulamaan 500 g luullista kanaa luuttoman sijasta, ja hyvillä mielin sitä sitten tyrkytin eilen koko päivän. Illalla ihmettelin että mikä tässä nyt on kun ei millään haluaisi syödä (lopulta sitten söi, tosin vähemmän kuin aiempina päivinä ja lähinnä siksi kun ei muutakaan saanut), ja huomasin mokan. Eilen aamulla, ennen kuin siis tiesin antavani väärää lihaa, laitoin kuppiin myös raa'an kananmunan. Nytpä onkin sitten taas kiva miettiä, että johtuuko tämän päivän nirsoilu a) luullisesta lihasta, b) kananmunasta, c) kyllästymisestä vai d) jostain muusta. Tänään onkin ollut kupissa luutonta kalkkunaa ja aamulla broilerin sydäntä, joista jälkimmäistä olisi uponnut vaikka kuinka paljon. Näin näppituntumalla sanoisin, että Inka voi parhaiten kun saa luutonta lihaa; kyllähän tuo sulaa helpommin kuin semmoinen, missä on puolet rustoa ja jauhettua luuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti