Päivä jota en uskonut näkeväni

Inka pääsi tänään mukaan Ihan Oikealle Treenilenkille. Viime viikollahan se veti kaksi pientä muutaman kilometrin pyrähdystä ja alkuviikosta juoksi tuon 12 kilsan lenkin valjakon mukana vapaana. Koska se ei vaikuttanut edes väsyneeltä tuon 12 kilometrin jälkeen, ja selvästi haki kokoajan paikkaansa liinoissa, uskalsin ottaa sen tänään mukaan. Voi hurja kuinka oli pieni koira mielissään! Hienosti teki koko matkan töitä ja häntä heilui joka tauolla ja lenkin jälkeen. Ihanaa!

Tätä tapausta edelsi pieni lohiöljyepisodi. Eilisiltana Inka, joka ei todellakaan ole koskaan edes ajatellut varastavansa mitään, oli saanut hampaisiinsa lohiöljypullon. Tietenkin rikkonut korkin ja kaatanut sisällön pitkin lattiaa, mitä oletettavimmin myös syönyt siitä hyvän määrän. Suurella jännityksellä jäin odottelemaan seurauksia. Mutta eipä hätiä, yö meni rauhallisesti ja aamulla Inka oli iloinen ja pirteä, ruokakin maistui noin vain. Olen vieläkin hieman hämmentynyt - ei kai se oikeasti voinut mennä näin vähällä ohi?!