Ninnin kanssa tuntuu että säädetään ja säädetään eikä mikään oikein toimi kunnolla. Yksi askel eteen, ja kaksi taakse, romahdus, kaksi eteen, yksi taakse. Jotain on perustavanlaatuisesti pielessä sen ruokavaliossa, tai sitten, kuten mietin jo edellisessä tekstissä, sen suolisto vain nyt on niin surkeassa jamassa että mikään ei sovi. Tuskin se suolisto myöskään pääsee palautumaan kun on koko ajan ripulilla?
Kananmunaa kokeilin vajaan viikon verran. Puolikas kananmuna päivässä ei vielä tehnyt mitään, mutta kokonaisesta alkoi pihalla ramppaaminen. Jätettiin se siis pois.Nyt on testissä silakkafileet, joita ainakin näyttää kestävän lisätä yksi per päivä. Tulisi vähän lisää sitä rasvaakin sitten.
Ellei tilanne nyt seuraavan viikon aikana merkittävästi lähde parantumaan, aion ehdottaa lääkärille seuraavaksi jonkin hypoallergiaruuan ottamista kokeiluun. En todellakaan ole mikään fani niiden suhteen, mutta pakkohan tuolle koiralle olisi jotain saada, mikä imeytyisi ja rauhoittaisi tilanteen. Tällä hetkellä Ninni kyllä kakkailee kutakuinkin normaalein välein, pari kertaa vuorokaudessa, ja määrä mikä tulee ulos on pienempi kuin mitä ruokaa menee sisään, mutta tuotos on todella löysää. Jos asteikko on vesiripuli, ripuli, löysä, kiinteähkö ja kiinteä niin me ollaan kohdassa ripuli. Tuntuu, että yhtikäs mikään ei saa tuotoksia kiinteämmiksi. Olisi niin huippua kun olisikin joku pilleri "anna tätä niin se paranee"....
Olen päättänyt aloittaa viikottaiset punnitukset jotta saan jotakin silmää luotettavampaa arviointikeinoa. Tällä viikolla tiistaina Ninni painoi 13,3 kg. Hoitoselvityksiä kaivaessa huomasin, että kuukausi sitten, tähystysleikkauksen jälkeen, se on painanut 13,8 kg. Yllä oleva kuva on otettu aika lailla viikko sitten. Pääsääntöisesti Ninnin vointi on kuitenkin aika tasainen. Se ei ole enää ollut kipeän oloinen ja ruokamäärän kasvattamisen jälkeen on lattian nuolemiset jääneet pois. Antepsinia annoin muutaman päivän mutta en huomannut sillä mitään vaikutusta. Ninni osallistuu mielellään päivittäisiin puuhiin, käy juoksutarhassa leikkimässä toisten kanssa, kulkee kävelylenkeillä mukana reippaasti ja opettelee "takapiha-agilitya" aina silloin tällöin. Väsyy se toki huomattavasti nopeammin kuin aiemmin, tunnin juoksutarhailun jälkeen (jossa se ei todellakaan koko aikaa leiki ja juokse vaan ennemminkin seurustelee rauhallisesti) se nukkuu tyytyväisenä loppupäivän. Ei se sentään ihan menetetty tapaus (vielä) ole, minua vain stressaa etten saa noita kakkoja muuttumaan normaaleiksi ja painoa nousuun. Koira itse taas näyttää olevan ihan tyytyväinen siihen että saa asustella sisällä, syödä 3-4 kertaa päivässä, pääsee päivittäin hihnalenkeille ja saa silloin tällöin vähän aivojumppaa. Kaikeksi onneksi nyt ei ole talvi ja se ei joudu katsomaan sitä kuinka muut lähtee töihin, työnarkomaani kun on...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti