Jännittäviä aikoja

Viime viikolla jätettiin viimeisetkin kortisonit pois. Nyt jännitetään jatkuuko kaikki näin hyvänä... Viimeisimmän lääkevähennyksen jälkeen (5 mg joka toinen päivä > 2,5 mg joka toinen päivä) tapahtui ruokahalussa selkeä notkahdus muutamaksi päiväksi. Sen sijaan nyt kun loputkin jätettiin pois, en ole oikeastaan huomannut mitään muutosta. Eläinlääkäri tosin sanoikin että 2,5 mg on huskyn kokoiselle koiralle niin mitättömän vähän ettei sillä käytännössä pitäisi olla merkitystä.

Inka on ollut iloinen ja reipas työntekijä, aina se on lähdössä mukaan kun valjasnipun kanssa kävelen pihalle. Pisimmät reissut tehtiin pari viikkoa sitten, kun Inka juoksi kolmen päivän aikana yhteensä 90 km. Se oli selvästi mielissään maisemanvaihdoksesta (uusi reitti), sen sijaan ulkona yöpyminen ei oikein napannut. Lellikki pääsikin sitten toiseksi yöksi sisälle mökkiin, kotonahan se asuu sisällä edelleen (ja jos koiralta kysytään, niin tarhaan ei varmasti ole mikään kiire!).

Ruokavaliosta sen verran että Virbac Dermal näyttäisi sopivan Inkalle oikein hyvin, sen kaverina menee luutonta kalkkunaa. Ainoa tällä hetkellä käytössä oleva ravintolisä on Enteromicro (maitohappobakteeri/ternimaitovalmiste). Inkalle vaikuttaisi olevan juoksu tuloillaan, koska käytös on hieman muuttunut ja turkki alkanut irtoamaan; jotenkin tuntuu ettei öljylisä olisi yhtään pahasta mutta en tiedä, uskaltaako sitä vielä antaa.

Vähemmän pillereitä

Olemme päässeet kortisoniannoksen tiputtamisessa annostukseen 5 mg joka toinen päivä. Oma operaationsa tämäkin - aina kun annosta lasketaan se vaikuttaa ensimmäisen viikon niin, että ruokahalu huonontuu ja saattaa hetkellisesti jotain muitakin oireita tulla takaisin. Mutta kun ensimmäisestä viikosta pääsee yli, elimistö ilmeisesti alkaa tottua pienempään lääkeannokseen ja ruokakuppikin tyhjenee taas normaalisti. Nyt ollaan reilut kaksi viikkoa menty tuolla 5 mg:n annoksella ja haaveilen, että ensi viikolla puolitan vielä senkin. Sen jälkeen, jos tuulet ovat meille suotuisat, jätän koko kortisonin pois. Silloin pistetään kaikki sormet ja varpaat ristiin ja toivotaan parasta!!

Lunta on taas tämän viikon tullut siihen malliin, että joka päivä ollaan saatu tarpoa uria auki koirien kanssa. Inkakin juoksi tuossa viikolla ensimmäisen vajaan 35 kilometrin treenilenkin, josta vielä puolet mentiin 20-30 sentin umpihangessa. Pohjalla siellä jossain toki oli vanha moottorikelkalla ja lanalla tampattu ura, mutta ei siitä häivähdystäkään enää pinnalla näkynyt. Johtajakoirani Astro teki upeaa työtä ja hyvin varmasti löysi uran ja vei valjakon juuri sinne minne pitikin. Joku on joskus kysynyt, että miten  käskytän koiria löytämään uran jos en itsekään ole täysin varma missä se on, puhumattakaan että näkisin sen. Vastasin että en mitenkään. Siinä tilanteessa täytyy vain pitää suu kiinni, luottaa johtajiin ja antaa niiden tehdä työnsä rauhassa. Parhailla johtajakoirilla on myös erinomainen uramuisti - ne saattavat jopa vuosienkin jälkeen muistaa, että joskus on menty tästä, ja vievät erehtymättä valjakon samaa reittiä pitkin kuin aiemminkin.

Kisakalenteriakin olen erehtynyt hieman vilkuilemaan. Jos kaikki menisi kuten elokuvissa, niin myös Inkalla saattaisi olla osa tässä suunnitelmassa. Ensin täytyy tietenkin päästä kortisonista eroon... Lisäravinteina tällä hetkellä se syö edelleen Enteromicroa, johon olen todella tyytyväinen, erinomainen maitohappobakteerivalmiste, ja B-Maxia.Virbacin Dermal - kuivamuona sopii sille hyvin ja vaikuttaisi olevan riittävän tuhtia evästä kovasti työskentelevälle koiralle.

Vaikuttaako kipu käyttäytymiseen?

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt koiran kivusta kirjoittamista. Kaikki varmaan tietävät vastauksen otsikon kysymykseen, mutta se, kuinka paljon ns. huomaamatta jäävä kipu vaikuttaa, voikin olla aika yllättävää. Puusilmäkin arvaa, että jalkaansa linkkaava koira on kipeä, samoin kuin jos tuska on niin voimakas, että koira huutaa. Akuutin tapaturman jälkeen on loogista olettaa koiran tuntevan kipua. Mutta entä silloin, kun se tuleekin hiipimällä? " Tämä nyt on vaan semmonen vähän syrjäänvetäytyvä" , "Tämä on aina reagoinut voimakkaasti yllättäviin tapahtumiin, "Tämä on niin laiska ettei sitä kiinnosta hyppiä ja juosta".... Kyllä, on varmasti paljonkin koiria jotka tekevät yllämainittuja asioita ilman että olisivat kipeitäkään. Mutta väitän silti, että varsinkin krooninen kipu on paitsi vahvasti alidiagnosoitu, myös syy yllättävän moneen käytösongelmaan.

Ei pitäisi koskaan tuudittautua ajatukseen "tämä on husky/terrieri/mikä tahansa korkean kipukynnyksen omaava rotu, kyllä se kestää". Jopa tällä omalla vajaan kolmenkymmenen koiran otannalla voin sanoa, että on äärimmäisen yksilöllistä, miten koira reagoi kipuun. Näistäkin kuitenkin melkein kaikki ovat samaa rotua, suurin osa jopa saman linjan edustajia, ja silti niiden väliset erot ovat valtavat. Varsinkin isommassa laumassa tulisi joka ikinen yksilö tuntea niin hyvin, että ymmärtää jo ennen kuin se koira jumittuu koppiinsa limakalvot valkoisina, että jotain on vialla. Kyllä, eläinlääkäriin vieminen maksaa, mutta se on riski jonka on ottanut hankkiessaan koiran. On melkoisen todennäköistä että jonain kauniina päivänä se koira sairastuu ja on hoidettava. Koiran oppii tuntemaan ainoastaan viettämällä aikaa sen kanssa. Niin yksinkertaista. Ensimmäiset kivusta kertovat merkit ovat usein hienovaraisia, pieniä muutoksia käyttäytymisessä tai liikkumisessa, tavassa työskennellä. Työkoira ei lähtökohtaisesti ole "löysäpäinen paska" vaan ensin kannattaisi ehkä selvittää, onko se kipeä jostain. Aina tämä ei tarkoita välttämättä mitään dramaattista, vaan ihan jo perushieronnalla ja jäähdyttelyillä/lämmittelyillä sekä palautusjuoman käytöllä voidaan vaikuttaa aika moneenkin asiaan. On toki niitä löysäpäisiäkin olemassa, mutta varsinkin jos koira aiemmin on työskennellyt hyvin, kannattaa kivun mahdollisuus selvittää. Myös monet maaniset käytösmallit voivat olla oire kivusta; onhan näitä ympyränjuoksijoita, naapureiden näykkijöitä, hihnan nokassa rähjäkkeitä toki olemassa ihan muutenkin, mutta ei olisi paha ajatus käyttää edes hierojalla. Jatkuvasti ylilkierroksilla olevalle koiralle jo pelkästään se, että se joutuu hetkeksi rauhoittumaan ja pääsee turvalliseen ympäristöön osaavan ihmisen käsiteltäväksi voi olla valtavan rentouttava kokemus joka vaikuttaa moneen asiaan. Lähes aina on nimittäin niin, että kun keho voi hyvin, mielikin voi hyvin.

Tunnustan itsekin tehneeni virheitä kivun arvioinnissa. Kun laumaan muuttaa aikuinen koira, on sen signaalien lukeminen luonnollisesti paljon hatarammalla pohjalla kuin sellaisen, jonka on tuntenut syntymästä saakka. Inka myytiin meille hyvänä rekikoirana, avoimena ja ystävällisenä, hyvinkin potentiaalisena jalostuskoirana. Se koira jonka minä sain, oli kyllä ehkä ystävällinen, mutta arka ja vetäytyvä, eikä edes valjakossa työskentely ollut mitenkään vakuuttavaa. Kyllä se siitä, kunhan sopeutuu, ajattelin. Kesän muuttuessa syksyksi Inkasta tuli entistä vetäytyvämpi ja syystreenien alkaessa en ollut todellakaan sen juoksemisesta vaikuttunut. Että semmonen "huippukoira"... Vasta kun se muutamana päivänä jätti ruokansa syömättä ja viihtyi käytännössä kaiken aikansa kopissaan, alkoivat pienet kellot soida ja lähdettiin lääkäriin. Lopun tarinasta voittekin lukea tämän blogin ensimmäisestä ensimmäisestä postauksesta. Leikkauksen jälkeenkin Inka oli kauan todella arka. Se ei varmaankaan koskaan aiemmin elämässään ollut viettänyt aikaa sisätiloissa, mutta ei se kyllä oikeastaan halunnut tottuakaan. Se suhtautui kauhistuneesti lapsiin ja vaikutti olevan täysin kykenemätön oppimaan uusia asioita.
Kesti aikansa, että löydettiin sopiva lääkitys ja vielä enemmän aikaa, että ruokavalio saatiin säädettyä kohdilleen.
Mutta tiedättekö millainen koira minulla nyt on? Minulla on iloinen, herttainen Inka, joka tekee mielellään ja ahkerasti töitä valjakossa. Olen aika vaikuttunut siitä, että syksyn sairastelun ja täyden treenitauon jälkeen se pystyy jo nyt vetämään kahdenkymmenen kilometrin lenkkejä , sen turkki kiiltää ja lihaksiakin on. Valjakossa sen työskentely näyttää hyvin toisenlaiselta kuin keväällä ja syksyllä. Minulla oli kokoajan tunne, että se kyllä haluaa tehdä, mutta ei syystä tai toisesta pysty. Olisi vain pitänyt luottaa siihen tunteeseen jo silloin!
Lasten kanssa on tapahtunut suuria edistysaskeleita, ei Inka vieläkään mikään halinalle ole, mutta minulle riittää että se sietää heitä ja pystyy olemaan sisällä stressaantumatta elämään kuuluvista äänistä. Inka on myös oppinut muutaman pienen tempun joista se itse on äärettömän ylpeä. Tästä koirasta tuskin mitään terävintä kynää tulee koskaan, mutta on aivan ihanaa nähdä pieniä onnistumisia ja pilkettä sen silmissä, jota itse en ole koskaan aiemmin nähnyt.

Talven tunnelmia

Kuvat ovat tämän päiväiseltä lumikenkäilyreissulta, jossa Inkakin tarpoi muiden mukana. Joulukiireet alkaa olla nyt selätetty ja voidaan välillä viettää vapaapäivääkin vähän hullutellen :)  Inka on voinut hyvin, uusi ruoka selvästikin sopii sille. Töitäkin on päästy tekemään ja vähemmän kylmillä keleillä se on vetänyt pisimmillään 20 km lenkkejä. Kovilla pakkasilla Inka jää kotiin tai juoksee takitettuna lyhyempiä retkiä, ja lounastauollakin vielä laitan sille takin päälle vaikkei olisi niin kylmäkään. Karvaton vatsa kun tuppaa palelemaan aika herkästi.
Olemukseltaankin Inka on kuin eri koira, iloinen ja pirteä, ja se on jälleen alkanut kunnolla leikkimään muiden lauman jäsenten kanssa. Nyt pitää vaan itselle laittaa jäitä hattuun kovasti ja pysyä tässä ruokavaliossa (Virbac Dermal + luuton kalkkuna) sitkeästi, kun se kerran toimii näin hyvin.

Loppuun vielä se pakollinen mahakuva:

On noissa kuvissa toki valokin ihan eri, mutta omaan silmään alkaa näyttää jo huomattavasti paremmalta. Iho on rauhoittunut eikä punoittele, eikä Inka muutenkaan enää juuri kutise. Olen miettinyt että leikkaisiko nuo punertavat karvat tuosta pois, mutta ehkä ne kuitenkin vähän vielä suojaavat ennen kuin uusi turkki kunnolla kasvaa?
Kortisonin vähennykseen olemme taas alkaneet, nyt menee se 10 mg joka toinen päivä. Katsotaan kuinka käy... Tällä hetkellä vasta neljäs päivä kokeilua menossa joten varmaan tuossa ensi viikon tienoilla olen taas viisaampi.

Joulun toivotukset

Joulu on meillä täällä Käpälämäessä kiireistä aikaa. Koirat juoksevat asiakastöissä ja me ihmiset teemme kaikkemme varmistaaksemme, että koirat pysyvät parhaassa mahdollisessa kunnossa ja jaksavat päivästä toiseen hyvällä fiiliksellä. Tälläkin hetkellä yksi kappale johtajakoiria makoilee jaloissa nauttimassa "omasta ajasta" :) Pakkasmittari huitelee jossain -29 asteen tietämillä, mutta eihän se meitä haittaa. Ohuempiturkkiset koirat saavat takkia päälleen tai tulevat sisälle yöksi, paksumpiturkkiset nukkuvat edelleen tyytyväisenä paksuilla olkipatjoilla kopeissa, tai osa valintansa mukaan jopa kiepillä lumihangessa.

Ulkona on talven ihmemaa parhaimmillaan. Vaikka kuinka olisi ikänsä täällä asunut, niin kyllä sitä vain pysähtyy ihailemaan ja ihmettelemään. Tykkylumiset puut ja matalalta vaarojen takaa pilkistävät auringonsäteet, illalla tähtien lomassa leiskuvat revontulet ovat vain jotain sellaista jota sanat eivät riitä kuvaamaan. Varsinkin, kun sen kaiken koet koiravaljakon jalaksilta käsin.

Uusi ruoka tuntuu sopivan Inkalle hyvin, vatsa ei ole ollut lainkaan sekaisin. Se tekee nyt todella hyvällä asenteella töitä, on valjakossa helppo ja hiljainen. Toki toipilaana saa vielä enemmän vapaapäiviä kuin "ykköskoirat" mutta silti olen erittäin positiivisesti yllättynyt ja iloinen. Inka on kovasti mielissään aina kun pääsee mukaan ja näillä pakkasilla saa toki loimen päällensä aina tauoilla. Viime viikolla kävimme eläinlääkärissä vielä varmuuden vuoksi mittauttamassa B12- ja folaattiarvot, ne olivat normalit mutta kuitenkin hieman alhaiset. Ei ehkä tarvetta pistoksille mutta jatkan B-maxia suun kautta annettuna. Inkalla oli painokin noussut reilun kilon lokakuisen leikkauksen jälkeen, joten kyllä sinne jotain imeytyy. Vatsanalus punoittaa edelleen jonkin verran, mutta mielestäni koko ajan vähemmän. Ajattelin ensi viikolla laittaa taas vertailukuvat. Lihaskunto ja turkkikin on varsin hyvä, kun ottaa huomioon mitä kaikkea sille on nyt syksyn aikana ehtinyt tapahtua.  Kortisonia menee 10 mg/päivä, ajattelin että en ala edes yrittää vähentää sitä ennen kuin tämä jouluhärdelli on ohitse - en kuitenkaan pysyisi laskuissa, että mikä päivä se on lääkkeensä saanut ja milloin ei... Isot kiitokset kaikille meitä tänä syksynä auttaneille ja tukeneille, nyt näyttää vihdoin oikein valoisalta ja toivottavasti jatkuukin näin.

Käpälämäen väki toivottaa ihanaa joulun aikaa kaikille ja paljon lunta, liukkaita rekiuria ja uusia seikkailuja vuodelle 2015!

Kyllä maistuu

Inka sai tänään ensimmäiset maistiaiset Virbac Dermalista. Desin verran nappuloita hävisi kupista salamavauhtia! Kuivamuona on näppituntumaltaa varsin rasvaista, mutta sen sulavuuden pitäisi olla huippuluokkaa, joten odotellaan ja katsotaan nyt joku päivä ainakin.

Lisäksi ostin sille eläinlääkäriltä paketillisen Enteromicro-kapseleita, lähinnä maitohappobakteerien vuoksi. Tuossa ne kuuluisat "pöpöt" (kolme erilaista maitohappobakteerikantaa) ovat kapseloidussa muodossa, jolla siis pitäisi olla parhaat edellytykset selvitä koiran suolistoon asti jotta ne pääsevät siellä tekemään hyviä töitään. Hinta oli esim. Tehobaktiin, Biobakiin jne verrattuna aika suolainen, mutta katsotaan josko tässä tuotteessa laatu ja hinta kohtaisivat? Pakkaustekstissä sanotaan: "Käyttösuositus: Lääkehoidon, stressin tai epätasapainoisen dieetin vuoksi muuttunut suoliston bakteeritasapaino.
Suolistolle hyödyllisiä maitohappobakteereita (Acidophilus, Faecium, Rhamnosus) mikrokapseloidussa muodossa. Immunoglobulineja sisältävä lehmän ternimaito vahvistaa vastustuskykyä. FOS ja MOS prebiootit suoliston bakteerikannan tasapainottamiseen. Pektiinit ovat luonnollisia imeyttäviä aineita, jotka edesauttavat kiinteiden ulosteiden muodostumista. Maltodekstriini elvyttää suoliston epätasapainoa."

Inkan vatsanalusiho on rauhoittunut, karvat toki punoittavat vielä mutta paremmalta näyttää. Otan taas lauantaina verrokkikuvat niin näkee itsekin paremmin.

Ruokaa, ruokaa, vielä kerran ruokaa

Tässä uudet mahakuvat:

Verrokiksi alle maanantainen kuvat, otettu samassa valossa siis viisi päivää sitten:

Ei kyllä mitenkään valtavaa muutosta ainakaan vielä näissä kuvissa ole. Läheltä kun katsoo niin iho on rauhoittunut selvästi, maanantainahan se oli pieniä haavaumia täynnä kun oli kutissut niin kovasti, nyt iho sentään on kutakuinkin ehjä. Rapsuttelua on vielä jonkin verran ja näköjään on alkanut jälleen kirputtaa kylkiään - huomasin juuri kun Inka pyörii tässä jaloissa samalla kun kirjoitan. Röyhtäilyä esiintynyt myös aikaisempaa enemmän. Tosin nyt on sanottava että en ole lainkaan varma, onko Inka tänään käynyt varkaissa toisten koirien ruokaämpärillä. Joku sieltä oli kyllä verottanut aamulla, mutta yleensä syyllinen on ollut porokoira Pihka eikä suinkaan Neiti Nirppanokka.

Kuinkahan nopeasti pitäisi kutinaoireiden loppua, jos oireiden aiheuttaja poistuu ruokavaliosta? Lähinnä haen tällä sitä, että oireileekohan Inka nyt jo sitten tuosta kalkkunastakin, vai voiko se vielä olla perua viime viikonlopun ruokintakokeiluista?

Joka tapauksessa päätin varmuuden välttämiseksi tilata Inkalle jotakin allergianappulaa. Eläinlääkärikin on sitä meille kovasti tässä viimeisen parin viikon aikana suositellut ja pitkällisen harkinnan jälkeen se toki voisi olla ihan järkeväkin vaihtoehto. Ihan kokonaan en allergiaruokiin haluaisi siirtyä (mörkönä kummittelee ajatus koirasta jolle ei enää koskaan saa antaa mitään muuta), mutta jos löytyisi joku liha jonka kanssa niitä napuja voisi syöttää... Tärkeintä tietenkin on ensin saada koira oireettomaksi.
Tässä koottuja pohdintoja meillä harkinnassa olevista tuotteista. Kursivoidut kohdat on kopioitu valmistajien sivuilta, linkeistä pääsee ko. tuotteen sivulle. Olen ottanut sisällysluetteloista mukaan meidän näkökulmasta tärkeimmät asiat; valmistusaineet, rasva/proteiini-prosentit ja kalorimäärän. Inka on kuitenkin suhteellisen aktiivisesti liikkuva rekikoira, joten sen kaloritarpeet ovat toista luokkaa kuin pienikokoisen kerrostalokoiran. Kilohinnat olen laskenut kivutonverkkokauppa.fi - osoitteesta, aika lailla samaa luokkaa taitavat olla Suomessa kaikkialla muuallakin.

Royal Canin Sensitivity Control

http://www.royalcanin.fi/tuotteet/tuotteet/ruoat-elaeinklinikoilla/vet-diet-canine/sensitivity-control-sc-21
KOOSTUMUS: tapioka, kuivattu ankanliha, hydrolysoidut siipikarjavalkuaiset, kasvikuidut, eläinrasvat, juurikaskuitu, kalaöljy, soijaöljy, psylliumin kuoret ja siemenet, kivennäisaineet, frukto-oligosakkaridit, isosamettikukkauute (luteiinin lähde).
Raakavalkuainen: 21% - Raakarasva: 9%
Metaboloituva energia (mitattu) (kcal/kg) 3462.0

Sisällysluettelo vaikuttaa aika hyvältä, pientä rasvaprosenttia lukuunottamatta. Ensisijaisia proteiini- ja hiilihydraattilähteitä ei ole hydrolysoitu, mutta Inka ei varmastikaan ole koskaan aiemmin elämässään saanut ainakaan tapiokaa, ja tuskin ankkaakaan. Tietenkin jos hydrolysoinnilla haetaan molekyylirakenteen muuttamista pienemmäksi, jotta se sulaisi paremmin, niin sitä tässä tosiaan ei ole tehty (paitsi tuolle siipikarjavalkuaiselle). Kilohinta isoimmalla pakkauskoolla (14 kg) 7,40 e/kg ilman kasvattaja-alennusta. Kasvattajakortilla -25 % eli 5,56 e/kg.

Royal Canin Hypoallergenic
http://www.royalcanin.fi/tuotteet/tuotteet/ruoat-elaeinklinikoilla/vet-diet-canine/hypoallergenic-dr-21

KOOSTUMUS: riisi, hydrolysoitu soijavalkuaisuute, eläinrasvat, kivennäisaineet, hydrolysoitu siipikarjanmaksa, juurikaskuitu, soijaöljy, frukto-oligosakkaridit, kalaöljy, purasruohoöljy, isosamettikukkauute (luteiinin lähde)
Raakavalkuainen: 21% - Raakarasva: 19%
Metaboloituva energia (mitattu) (kcal/kg) 4025.0

Energiapitoisin hypoallergiaruoka. Harmillista, että hiilihydraattilähteenä on käytetty riisiä, joka ei ainakaan "oikeana riisinä", siis puuroksi keitettynä, Inkalle ole sopinut. Mietin ensin, että entä jos vaan "otan ja kokeilen", mutta toisaalta, enpä kyllä lähtisi sellaista kuivamuonaa edes harkitsemaan jossa on lammasta, jonka nyt epäillään olevan yksi kutinan aiheuttaja. Joten kaikki riisipohjaiset allergiaruoat ovat pois suljettuja (aika iso liuta eri valmistajista siis). Kilohinta isoimmalla pakkauskoolla (14 kg) ilman kasvattaja-alennusta sama kuin Sensitivity Controllissa eli 7,40 e/kg ja kasvattajakortilla - 25 %.

Hill's Z/D Ultra Allergen-Free
http://www.hillspet.fi/fi-fi/products/pd-canine-prescription-diet-zd-ultra-allergen-free-dry.html

Maissitärkkelys, kananmaksahydrolysaatti, selluloosa, kivennäiset, kasviöljy, eläinrasva, vitamiinit, DL-metioniini, hivenaineet, tauriini, beetakaroteeni.
Proteiini 19.4 % Rasva 14.1 %
kcal/kg 3670

Maissipohjainen, kuten yllä hyvin selkeästi sanotaan ;) Proteiinilähde on hydrolysoitu joten pitäisi olla hyvin imeytyvää laatua. Yksi vahva vaihtoehto. Maissia kylläkin näyttäisi olevan RC:n Maxi Sensiblessä ja Trail 4300:ssa joita molempia Inka on raakaruoan lisäksi syönyt täällä meillä ollessaan.  Kilohinta 10 kg säkissä (isoin pakkauskoko) 9,90 e/kg. Myös Hill'sillä pitäisi olla oma kasvattajakerho, jonka jäsenten pitäisi saada -25 % myös eläinlääkärillä myytävistä ruoista.

Hill's Z/D Low Allergen

http://www.hillspet.fi/fi-fi/products/pd-canine-prescription-diet-zd-low-allergen-dry.html

Kuivattu peruna, kananmaksahydrolysaatti, perunatärkkelys, selluloosa, kasviöljy, eläinrasva, kivennäiset, vitamiinit, DL-metioniini, hivenaineet, L-tryptofaani, tauriini, beetakaroteeni.
Proteiini 18 %  Rasva 14.3 %
kcal/kg 3610

Muuten samanlainen ruoka kuin edellinen, mutta hiilihydraattilähteenä on peruna. Perunapohjaista ruokaa Inka ei ole ainakaan meillä ollessaan koskaan saanut, entisellä omistajalla mahdollisesti (mutta epäilen). Tosin entisen omistajan mukaan Inka on siellä ollessaan ollut aina terve kuin pukki... Hintaa isoimmalle saatavilla olevalle 7,5 kg pussille tulisi 10,28 e/kg. Ehkä todennäköisin vaihtoehto, jos vain liittyisi siihen kasvattajakerhoon...

Virbac Dermal 

http://virbac.vetcare.fi/koira/erikoisruokavaliot/dermal_dog

Kuivattu ankanproteiini, pregelatinisoitu maniokin tärkkelys, ankanrasva, juurikaskuitu, perunaproteiini, hydrolysoitu proteiini*, pellavansiemen, kalaöljy, frukto-oligosakkariidit, purasruohosiemen, Securidaca longepedunculata, Lactobasillus acidophilus, vitamiineja ja mineraaleja.
Proteiini 32 % Rasva 19 %
Proteiini-kalorisuhde 84 g/Mcal

En osaa tuosta ilmoitetusta proteiini/kalorisuhteesta laskea energiapitoisuutta (kcal/kg) kuten noissa muissa on ilmoitettu, mutta rasva/proteiini - prosentin perusteella tämä olisi vertailun voimakkain ruoka. Aika moni aktiivisen koiran kuivamuona itseasiassa menee suhteella 30/20 ja tämä alkaa olla hyvin lähellä sitä. Tässä proteiinilähteenä on ankka, jota ei ole hydrolysoitu; jotain muuta proteiinia kyllä on hydrolysoitu, mutta harmi kyllä ei kerrota, mistä lähteestä se on.  Hiilihydraattilähteenä maniokki ja peruna, joita kumpaakaan en usko Inkan aiemmin saaneen. Tähän on myös ainoana näistä ruoista lisätty maitohappobakteereita, tosin en tiedä onko sillä kuivamuonan kyseessä ollessa mitään käytännön merkitystä.  Kilohintaa tulisi 7,56 e/kg 13 kg:n säkissä. Myös tämä Virbac kuulostaisi meille aika järkevältä vaihtoehdolta.

Maanantaihin saakka aikaa miettiä, sitten pitää tilata jos meinaan torstain eläinlääkärikäynnillä saada eväät mukaani. Kumpaakaan näistä omaan silmääni parhaista vaihtoehdoista ei ole esim. Zooplussalla, josta voisi saada edullisimmat hinnat mikäli netistä meinaa hankkia.


Edit. Keksin, miksi Inka rapsutteli ja röyhtäili eilen illalla. Toiset koirat saivat pari kiloa lammasta... Inka oli paitsi kaivanut lammaspötkön käärepaperit ja nuollut ne, niin todennäköisesti myös käynyt jonkun kupilla omin luvin. Ruokavaras on paljastettu!