Kesäkuulumiset

Mutta aloitetaan talvikuvalla. Kuvan tummempi johtajakoira on nimittäin Ninni johtamassa hupiajeluretkeä Tankavaaran maisemissa, Saariselän lähellä huhtikuun alussa.

Muutama on kysellyt Ninnin ja Inkan kuulumisia joten tässä nyt pitkästä aikaa jotain. Kuten kuvasta voi päätellä, talvi sujui molempien kanssa yli odotusten. Ninni pääsi joulukuussa kokonaan irti kortisonista ja sen jälkeen sen kehitys oli huimaa. Joulun ajan vielä vähän himmailin sen suhteen ja annoin sille kevyempiä töitä, mutta koska se osoitti kaikin tavoin olevansa valmis ja pystyvä, niin tammi-maaliskuun se sai tehdä hommia ihan yhtä paljon kuin muutkin sisaruksensa (eli paljon). Pääasiassa Ninni juoksi johdossa, joko opasvaljakossa opettelemassa suuntia äitinsä Flamjan vierellä, tai turistivaljakoissa oppaan takana. Paljon hyviä kokemuksia tuli talvesta, uusia haasteita  ja tilanteita, erilaisia olosuhteita ja uria, jopa avointa kenttää (eli hangilla ilman mitään jälkiä) päästiin harjoittelemaan muutama viikko huhtikuussa. Sanoisin, että ihan näppärä johtajakoira Ninnistä on kasvamassa :) Mikä on todellakin enemmän kuin sata jänistä, kun vuosi sitten tilanne oli se, ettei edes tiennyt jääkö koko koira henkiin vai kuihtuuko se käsiin.

Kävi Ninni myös yhdessä kisassakin, Kuusamo Sprintissä, johtajakoirana tietenkin. Se meni hienolla itsevarmuudella, nopeuttahan sillä kyllä riittää. Vieressä juoksee sukulaispoika Luka ja takana pikkusisarukset Louna ja Silla. Itselleni melkein kisan suurin jännitysmomentti oli, miten hyvin Ninnin vastustuskyky kestää kisastressin ja potentiaaliset pöpöt, joten syötin sille ja muille koirille varmuuden välttämiseksi Biobakia viikon ennen kisoja ja toisen viikon niiden jälkeen. Kenellekään ei tullut kisasta mitään, ei edes stressimahaa vaikka keli kisapäivänä oli paksuturkkisille huskeille aika lämmin. Pohdin pitkään Ninnin ottamista mukaan kisavaljakkoon mutta totesin sen siihen mennessä tehneen jo niin paljon töitä eri kenneleissä ja paikoissa, että yksi kisa tuskin enää heilauttaa pakkaa suuntaan tai toiseen. Eikä onneksi heilauttanutkaan :)

Ruokavaliona oli koko talven Pure Naturalin Grain Free Lamb - kuivamuona (lähinnä kuidun ja vitamiinien lähteenä) ja raaka possunliha, välillä annoin myös lammasta. Lisinä sinkki sekä omegakapselit. Aikalailla samalla muotilla mennään edelleen, nyt kesäaikaan mukana on tosin possun kanssa aika paljon myös siikaa koska treenikauden päätyttyä Ninni alkoi pyöristyä. Voitteko kuvitella, minun vuosi sitten luurangonlaiha koirani alkoi oikeasti lihoa (hykertelin mielessäni kun tajusin, että minullahan pitää oikeasti vähentää rasvaa ja pienentää annoskokoa sen ruokamäärästä). Olen välillä kokeillut tavallista lohiöljyä omegalisänä mutta se aiheuttaa selvää närästystä joten on pysyvästi pois kuvioista. Kasviöljyjä Ninni taas näyttää kestävän hyvin, joten annan niitä välillä kuureina. Nyt saatiin ystävältä testiin ihan uusi omegavalmiste, eläinlääkäreiden vastaanotoilla myytävä Omevio. Nutrolin esimerkiksi ei ole Ninnille oikein sopinut joten vähän jännitti, miten lie tämän kanssa käy. Kolmisen viikkoa on nyt syöty tuota Omeviota ja hyvin tuntuu sopivan. Tuossa on ihan minimaalisen pieni annostus 15-kiloiselle koiralle verrattuna vaikka johonkin lohiöljyruokalusikalliseen, joten en tiedä vaikuttaako se sitten närästyksen määrään vai onko vain öljyn laatu niin paljon parempaa.



Inka taas voi ruokavalion puolesta hyvin. Se söi koko talven samaa evästä kuin kaikki muutkin huskyt ja pysyi sillä oikein hyvässä kunnossa; VOM-lihaseosta ja Valion Extra Energy puristenappulaa sinkkilisällä ryyditettynä. Inkan talvea sotki joulukuun juoksun jälkeen alkanut valeraskaus, jonka aikana se meni aivan masentuneeksi. Siitä toivuttuaan aloin ihmettelemään kun suurin osa sen vetoinnosta oli kadonnut; erityisesti alamäissä ja kovemmassa vauhdissa tuntui ettei se halunnut juosta, eikä varsinkaan vetää, ollenkaan. Inkalla on jo rakenteensa puolesta poikkeuksellisen pitkä selkä ja epäilin vahvasti että vika löytyisi sieltä. Keväällä vein sen sitten selkäkuviin mutta suureksi yllätyksekseni kuvat olivat täysin priimat. Onneksi yksi parhaista ystävistäni on oikein pätevä koirahieroja jolle sitten Inkan kanssa seuraavaksi suunnistettiin. Koira olikin kappas vain umpijumissa... Aika paljon hoidettiin heijastealueiden kautta, myös "korvien väliä", Inkahan on luonteeltaan vähän erikoinen ja uusiin tilanteisiin sopeutuminen ottaa aikansa. Parhaillaan sillä on taas juoksu (nyt tosin väli oli normaalin 6 kk aiemman 3 kk sijaan!) ja seuraavan kerran mennäänkin hierontaan taas hoidettavaksi jos valeraskaus meinaa juoksun jälkeen masentaa. Ensimmäisen kerran jälkeen koira piristyi silminnähden ja muuttui yhtäkkiä laumassakin paljon kontaktihakuisemmaksi toisten koirienkin suhteen. Aiemminhan se on ollut lähinnä semmoinen yksikseen puuhastelija juoksutarhassa, mutta nyt se jopa leikki useampaan otteeseen mikä on ennen kuulumatonta :) Olisi ehkä voinut hierottaa sen jo aiemminkin....