Treenikauden alku

Edellisestä takapakista selvittiin lopulta paljon paremmin kuin miltä vaikutti. Ninnillä oli lomaviikon ajan äärimmäisen tunnollinen hoitaja ja kotona meitä odottikin iloinen, silmin nähden pyöristynyt koira! Sittemmin Ninnin elämä on sujunut melko tasaisesti eikä ylimääräisiä lääkityksiä ole tarvittu. Kortisonia menee edelleen 10 mg joka toinen päivä ja näin näppituntumalta sanoisin, että se tulee myös tarpeeseen. Olen suunnitellut yrittäväni annostuksen laskua ja mahdollista lopetusta sitten kunhan maa jäätyy ja lumet tulevat. Tällä hetkellä Ninni löytää varmasti jokaiselta metsälenkiltä jotain mutusteltavaa joten koen turvallisemmaksi pitäytyä vielä jonkin aikaa kortisonilla, kun tästä annostuksesta ei vaikuta sivuvaikutuksiakaan tulevan. Ninni alkaa olla kaikin puolin aivan koiran näköinen, juuri sopivassa kunnossa ja jopa lihaksiakin on pikkuhiljaa alkanut ilmestyä. Turkki on kiiltävä ja hyvä ja anturat ehjät, joskin aika pehmeät. Se jaksaa tehdä helposti jopa useamman tunnin metsälenkkejä joissa se juoksee pääosin vapaana tuolla äärettömän kevyellä ja vaivattomalla askeleellaan. Se on omista koiristani tällä hetkellä selkeästi nopein ja kiitää välillä mättäikössä kuin juoksisi tuulen kanssa kilpaa, kun ei muista ole enää vastusta. Ja voi miten minä nautin pelkästään siitä, että saan katsella sitä.

Tähän aikaan jokainen itseään kunnioittava rekikoiraihminen julkaisee päivityksen jossa kerrotaan syystreenien aloituksesta. Meillä saavat muut koirat vielä odottaa, mutta tänään otin sitten suuren askeleen ja puin Ninnille valjaat päälle. Vielä on pitkä matka siihen, että Ninni juoksisi muiden kanssa samoissa treeneissä, mutta kutsutaan tätä nyt ainakin erävoitoksi - muutama kuukausi sitten olin vielä äärimmäisen epäileväinen siitä, onko Ninnistä ensinnäkään eläjäksi enää, puhumattakaan että sille vielä joskus valjaita laittaisin. Tänään sillä oli valjaat päällä ja valtava palo tehdä sitä mitä se rakastaa eniten maailmassa. Lenkin pituus oli kaikki kaksi kilometriä ja minun hölkkävauhtiani pääasiassa, mutta jostakin se on aloitettava.

Takaisin lähtoruutuun?

Olen kahtena päivänä joutunut antamaan Ninnille taas Litalginia (kipulääkettä). Iloisesta, elämää pursuavasta koirasta on palattu takaisin hiljaiseen, pääasiassa pedillään nukkuvaan pikkuystävään. Luoja miten inhoan tätä sairautta!!
Ripulilla sentään ei (vielä) olla, mutta ihan tarpeeksi on siinäkin että näen Ninnin olevan kipeä. Se on syönyt hyvin huonosti viime päivät ja olen taas herännyt yölläkin antamaan pienen annoksen, jottei vatsa pääse liian tyhjäksi. Episodin aiheuttajaksi minulla on kaksi vaihtoehtoa; joko viime viikon alussa aloitettu kalsiumjauhe (aloitin puolella annoksella eli n. puoli teelusikallista) tai todennäköisempi vaihtoehto; toiselta toimittajalta tullut lampaanliha. Annoin sitä tosin täsmälleen saman verran kuin aiemminkin mutta jo yhden annoksen jälkeen Ninni muuttui vaisuksi ja jätti seuraavan ruoan välistä. Tähän saakka se on syönyt todella hyvällä ruokahalulla viime viikot ja jotenkin senkin takia tämä tuntuu nyt niin masentavalta. Kortisonia olen tunnollisesti antanut joka toinen päivä 10 mg mutta muita lääkkeitä ei ole tarvittu. Edellisen kirjoituksen jälkeen olemme myös tehneet ihan normaaleja puolen tunnin - tunnin lenkkejä, joissa pääosin Ninni on juossut vapaana. Toki se on sielläkin saattanut syödä jotain epäsopivaa mutta ennemmin nyt veikkaisin tätä ruoka-asiaa. Lisäksi huomasin että huolimatta siitä että Ninni saa ruoassaan reippaasti omegoita ja sinkkilisää, sen anturat ovat halkeilleet ja osittain jopa "rakoilla". Paino on noussut liikunnan lisäämisestä huolimatta ja silmämääräisesti juuri ajattelin viime viikolla, että nythän tuo alkaa näyttää aivan koiralta ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun.
 Kruununa kakussa on tietenkin vielä se, että nyt koko koira ei haluaisi mitään muuta syödäkään kuin sitä onnetonta lammasta! Huijaamalla saan sekaan vähän  puuroa mutta kalalle, jota se siis aiemmin on oikein hyvällä ruokahalulla syönyt, neiti vain irvistelee. Alkuperäiseltä toimittajalta (Vauhti-Raksulta) saan lammasta  lisää vasta lauantaina ja sitä ennen pitäisi vielä saada keitettyä ja pakattua Ninnille ensi viikon ruoat, olemme nimittäin lähdössä lauantaina perheen kanssa lomareissulle ilman koiria. On kuulkaa todella luottavainen olo jättää Ninni hoitajalle joka ei ole sitä juuri pentuaikojen jälkeen nähnytkään. Ylipäätäänkin olen aivan yliherkkä jättämään Ninniä kenenkään vastuulle, se olisi ollut ilman tätä takapakkiakin aika hankalaa, mutta saati sitten nyt. Pelottaa että jos omalla itsekkyydelläni aiheutan sille entistä suuremman takapakin. Entä jos hoitaja ei (ohjeista huolimatta) osaakaan lukea Ninniä ja huomaa milloin se on kipeä? Entä jos se lopettaa syömisen? Entä jos se...?

Kokkauksia kotikeittiössä

Kaura ja kala sopivat Ninnille. Koska kalan kanssa kuitenkin ruoan d-vitamiinipitoisuus nousee aika huikeaksi, olen vähitellen alkanut totuttaa Ninniä luuttomaan rasvaiseen lampaanlihaan. Reilu viikko sitten aloitettiin peukalonpään kokoisesta nykäreestä ja nyt kestää jo viitisenkymmentä grammaa päivässä (enempää en ole vielä kokeillutkaan). Ninnille olisi kuitenkin hyvä saada vielä painoakin nousemaan vaikkei se enää ihan niin luuranko olekaan kuin vielä kuukausi sitten. Tässä välillä Ninni söi pääasiassa seitiä ja siikaa reilun viikon jolloin sen paino lähti heti taas laskuun; energiaa pitää siis tulla aika reilusti. Imeytyminen alkaa silti olla aika kohdallaan koska kikkareet ovat pysyneet kikkareina (!!) ja niiden määräkin on syötyyn ruokaan nähden aika pieni. Keitän yleensä kahden päivän ruoka-annoksen kerralla kutakuinkin seuraavalla reseptillä:

100 g luutonta rasvaista lammasta
100 g silakkafileitä
140 g kaurahiutaleita
400-500 g siikafileitä

Keitetään puuroksi matalalla lämmöllä. Lisäksi Ninni saa vielä helokkiöljyä ja sinkkiä. Uskon että kalsiumlisänkin voisi pikkuhiljaa aloittaa, mutta katsotaan nyt ainakin vielä viikko ensin tuon lampaanlihan kanssa, ettei siitä tule oireita.
Lisäksi piti kehittää vielä taskuun sopiva treeninamiresepti; kaikessa yksinkertaisuudessaan muussasin kalan ja kaurapuuron, levitin noin sentin paksuiseksi levyksi uunipannulle ja paistoin uunissa kunnes se oli "keksimäistä" (tähän meni muuten yllättävän kauan!). Olisi ehkä ollut järkevämpää laittaa se jo jotenkin valmiiksi kokkareiksi koska itse levy oli varsin murenevaa sorttia. Teki kuitenkin hyvin kauppansa :)

Tämmöisiä kesäkuulumisia meille. Tässä päivänä muutamana Ninni sai pihalla pyydystetyksi hiiren, häntä vain vilahti suusta kun oli jo nielaistu ennen kuin kunnolla ehdin edes tajuta mitä tapahtui. Pari päivää jännitin, mitä tapahtuu, mutta ei nähtävästi mitään, huh.

Valoa tunnelin päässä

Kävelin äsken sateeseen ottamaan kuvan tästä merkittävästä tapauksesta. Nimittäin sellainen se todella on - tätä ei ole näkynyt sitten maaliskuun lopun.

Lauantainen kipuilu taisi lopulta olla seurausta syömättä jääneestä iltaruoasta, ei mitään sen suurempaa. Ruoka alkoi maistua jo iltapäivällä ja sen jälkeen Ninni on ollut aivan oma iloinen itsensä. Huomenna on punnituspäivä. Paino ei ole ehkä noussut ihan niin paljoa kuin aiempina viikkoina, mutta ei varmasti laskenutkaan. Ehkä ruokavalion suhteen aletaan nyt olla oikeilla jäljillä!

Vertailun vuoksi, tässä kuva siitä mitä tuotokset ovat olleet tähän saakka...

Uskoako sattumaan?

On ollut tosi hyvä viikko. Ninni on syönyt hyvin ja alkaa näyttää kutakuinkin koiralta pitkästä aikaa. Lenkkeilläkin ollaan vihdoin uskallettu hieman vapaammin. Kirjoittelin eläinlääkärin kanssa kuulumisia ja hän ehdotti, että olisikohan ruokinnan suhteen järkevää siirtyä kokonaan kotiruokaan jotta tiedetään paremmin, mistä oireilu milloinkin johtuu. Perusraaka-aineena pysyy vaalea kala (siika, silakka, seiti) ja hiilihydraatti/kuitulähteistä etsitään sopiva, ensimmäisenä kokeiluun otin kauran. Lisäravinteilla täydennetään sitten ruokavalio kunnolliseksi, toki yksi kerrallaan lisäten. Pari päivää meni aivan hyvin, mutta eilen illalla Ninni jätti ruoan syömättä. En ollut hirveän huolestunut, koska ruoka-annokset ovat olleet aika suuria ja Ninni oli muuten reipas ja pirteä. Aamuyöstä se oksensi tyhjää mahaa ja sanomattakin on selvää että aamuruoka jäi syömättä. Limakalvot olivat vaaleat ja koira taas vaisu ja kipeä. Turhauttavan ahdistavaa. Annoin äsken Litalginin ja kortisonit ja toivon että se nyt alkaisi taas syömään.
Sitten arvaukset, mistä tämä johtuu? Onko se kaura, jota ehti syödä ruokalusikallisen per ateria kahden päivän ajan? Yleensä Ninni tosin on reagoinut sopimattomiin ruokiin voimakkaalla ripulilla eikä syömättömyydellä, ja eilen illalla se tosiaan ei ollut mitenkään sairaan oloinen, ennemmminkin vain sen näköinen ettei ollut nälkä. Kakat ovat viime päivinä olleet menossa hyvään suuntaan joten siksikään ei oikein haluaisi uskoa kauran aiheuttavan oireita. Tuliko aterioille vain liian pitkä väli, joka sitten aiheutti oksentelun ja kipuilun? Uskoako sattumaan...

Kortisonia jatketaan tällä annostuksella (10 mg joka toinen päivä) "epämääräisen ajan", varmaan ainakin kesän loppuun asti tai kuitenkin niin pitkään, että saadaan ruokavalio kohdilleen ja pidempi rauhallinen jakso alle.

Ja kertokaapa, mistä nuo tietää että silloin pitää sairastua kun eläinlääkärit on aloittaneet lomansa?! Molemmat omalääkärit ovat tänä viikonloppuna jääneet kesälomalle ja palailevat töihin kai joskus heinä-elokuun taitteessa. Ei yhtään innostaisi alkaa selostamaan koko tätä tarinaa alusta alkaen kenellekään uppo-oudolle. Pitää siis todellakin toivoa että tästä takapakista selvitään ilman lääkärin apua.

Superallergiaruoat - vertailua

Vaatimukset: Ei riisiä, kanaa, kananmunaa, kalkkunaa, nautaa. Mielellään hydrolysoitu hiilihydraatti, koska en ole vielä keksinyt mikähän mahtaisi Ninnille sopia. Perunaa ja bataattia se on saanut kuivamuonissa aikaisemmin, samoin maissia.

Royal Canin Anallergenic

KOOSTUMUS: maissitärkkelys, molekyylipainoltaan alhainen hydrolysoitu höyhenjauho (aminohappojen ja oligopeptidien lähde), kopraöljy, soijaöljy, kivennäisaineet, kasvikuidut, sikurikuitu, frukto-oligosakkaridit, kalaöljy, sitruunahapoilla esteröityjen rasvahappojen mono- ja diglyseridit, eläinrasva, isosamettikukkauute (luteiinin lähde).
RAVINTOAINEET: Raakavalkuainen: 18% - Raakarasva: 16,5% - Tuhka: 8,8% - Raakakuitu: 2,2% - Välttämättömät rasvahapot: 41,8 g/kg.  

Hill's z/d Low Allergen

Valmistusaineet:
Kuivattu peruna, kananmaksahydrolysaatti, perunatärkkelys, selluloosa, kasviöljy, eläinrasva, kivennäiset, vitamiinit, DL-metioniini, hivenaineet, L-tryptofaani, tauriini, beetakaroteeni. Säilötty luontaisesti tokoferolisekoituksella ja sitruunahapolla. 
Proteiini18 %
Rasva14.3 %

Hill's z/d Ultra Allergen Free

Valmistusaineet:
Maissi tärkkelys, kananmaksahydrolysaatti, selluloosa, kivennäiset, kasviöljy, eläinrasva, vitamiinit, DL-metioniini, hivenaineet, tauriini, beetakaroteeni. Sisältää EU:n hyväksymiä antioksidantteja. 
Proteiini19.4 %
Rasva14.1 %

Riisin soveltumattomuuden takia melkoinen liuta allergiaruokia joutui hylätyksi. Trovetilla näyttäisi nettisivujen (www.kaikenkarvaiset.com) perusteella olevan kala/peruna-nappula, mutta sitä ei tunnu olevan kenelläkään valikoimissa. Dogsfirstiltä löytyisi lohi-bataatti/peruna:

Dogs First Salmon & Sweet Potato Lohi ja taimen (tuore lohi ja taimen, lohijauho, kalaliemi), bataatti, herne, peruna, juurikasleike, pellavansiemen, vitamiinit ja hivenaineet, kasvisliemi, omega-3-valmiste, parsa, frukto-oligosakkaridi (92 mg/kg), mannanoligosakkaridi (23 mg/kg).

Proteiini 26 %
Rasva 14 %

Zooplussalta löytyi sittenkin Trovetin Exclusion Diet Fish & Potato:

Valmistusaineet:
peruna 72&, kalajauhe 20%, auringonkukkaöljy, pellavansimenöljy, kalsiumkarbonaatti, kaliumkloridi, aloe vera 0,03%, rosmariini. 
Proteiini 21 %
Rasva 10 %

Valmistajan mukaan ruoassa käytetty kalalaji on silli.

Hydrolysoituja hiilihydraatteja ei näköjänsä ole missään ruuassa, täytyy sitten vain varmaankin ottaa ja kokeilla tuota perunaa. Jos perunapohjainenkaan nappula ei sovi, niin sitten varmaan keittelen itse kaurapuurot kuiduksi ja vitamiinit sun muut saa luvan tulla purkista.

Millehän tässä nyt sitten alkaisi. Taidan kirjoitella eläinlääkärille kuulumiset  ja kysyä neuvoa. Luulen, että tämä nykyinen Specificin ruoka ei sovi riisin ja kananmunan takia. Tai ainakin viime viikkoina olen kokeillut yksitellen molemmat ja ne ovat aiheuttaneet oireita. Sen sijaan mitä ilmeisimmin siika-silakka-yhdistelmä sopii, koska niiden lisäämisen jälkeen Ninnin paino on lähtenyt viimein nousuun, nyt oli taas tullut puoli kiloa viikossa mistä olen todella tyytyväinen. Nyt kun vielä nuo kakat saataisiin kiinteiksi niin tässähän saattaisi olla taas jotain järkeäkin :)

Kilobileet!

Kerrankin jotain positiivista! Meillä vietettiin eilen kilobileitä eli oli Ninnin viikkopunnituspäivä. Asia oli niin kuin vähän jo silmämääräisesti aavistelinkin, Ninnin paino on vihdoin kääntynyt nousuun ja tullutkin sitten reilut puoli kiloa viikossa, ollen nyt 13,9 kg. Tämän kunniaksi mentiin neitokaisen (ja parin muun koiran) kanssa pellolle juoksemaan ja kylläpä oli kivaa :)  Viime päivien aikana myös tuotosten laatu on muuttunut lätäköistä enemmän kasamaisiksi, eli siis kiinteytyy koko ajan. Tiedän kyllä oikein hyvin että romahdus voi tulla jo yön aikana, mutta ai että on mukava välillä kirjoittaa jotain iloisempaakin. Eilisessä auringonpaisteessa, katsellessani pellolla loikkivaa koiraa, tuntui pitkästä aikaa siltä, että ehkä tässä on toivoakin. Jospa nyt viimeinkin oltaisiin oikeassa suunnassa...