Kesäkuulumiset

Mutta aloitetaan talvikuvalla. Kuvan tummempi johtajakoira on nimittäin Ninni johtamassa hupiajeluretkeä Tankavaaran maisemissa, Saariselän lähellä huhtikuun alussa.

Muutama on kysellyt Ninnin ja Inkan kuulumisia joten tässä nyt pitkästä aikaa jotain. Kuten kuvasta voi päätellä, talvi sujui molempien kanssa yli odotusten. Ninni pääsi joulukuussa kokonaan irti kortisonista ja sen jälkeen sen kehitys oli huimaa. Joulun ajan vielä vähän himmailin sen suhteen ja annoin sille kevyempiä töitä, mutta koska se osoitti kaikin tavoin olevansa valmis ja pystyvä, niin tammi-maaliskuun se sai tehdä hommia ihan yhtä paljon kuin muutkin sisaruksensa (eli paljon). Pääasiassa Ninni juoksi johdossa, joko opasvaljakossa opettelemassa suuntia äitinsä Flamjan vierellä, tai turistivaljakoissa oppaan takana. Paljon hyviä kokemuksia tuli talvesta, uusia haasteita  ja tilanteita, erilaisia olosuhteita ja uria, jopa avointa kenttää (eli hangilla ilman mitään jälkiä) päästiin harjoittelemaan muutama viikko huhtikuussa. Sanoisin, että ihan näppärä johtajakoira Ninnistä on kasvamassa :) Mikä on todellakin enemmän kuin sata jänistä, kun vuosi sitten tilanne oli se, ettei edes tiennyt jääkö koko koira henkiin vai kuihtuuko se käsiin.

Kävi Ninni myös yhdessä kisassakin, Kuusamo Sprintissä, johtajakoirana tietenkin. Se meni hienolla itsevarmuudella, nopeuttahan sillä kyllä riittää. Vieressä juoksee sukulaispoika Luka ja takana pikkusisarukset Louna ja Silla. Itselleni melkein kisan suurin jännitysmomentti oli, miten hyvin Ninnin vastustuskyky kestää kisastressin ja potentiaaliset pöpöt, joten syötin sille ja muille koirille varmuuden välttämiseksi Biobakia viikon ennen kisoja ja toisen viikon niiden jälkeen. Kenellekään ei tullut kisasta mitään, ei edes stressimahaa vaikka keli kisapäivänä oli paksuturkkisille huskeille aika lämmin. Pohdin pitkään Ninnin ottamista mukaan kisavaljakkoon mutta totesin sen siihen mennessä tehneen jo niin paljon töitä eri kenneleissä ja paikoissa, että yksi kisa tuskin enää heilauttaa pakkaa suuntaan tai toiseen. Eikä onneksi heilauttanutkaan :)

Ruokavaliona oli koko talven Pure Naturalin Grain Free Lamb - kuivamuona (lähinnä kuidun ja vitamiinien lähteenä) ja raaka possunliha, välillä annoin myös lammasta. Lisinä sinkki sekä omegakapselit. Aikalailla samalla muotilla mennään edelleen, nyt kesäaikaan mukana on tosin possun kanssa aika paljon myös siikaa koska treenikauden päätyttyä Ninni alkoi pyöristyä. Voitteko kuvitella, minun vuosi sitten luurangonlaiha koirani alkoi oikeasti lihoa (hykertelin mielessäni kun tajusin, että minullahan pitää oikeasti vähentää rasvaa ja pienentää annoskokoa sen ruokamäärästä). Olen välillä kokeillut tavallista lohiöljyä omegalisänä mutta se aiheuttaa selvää närästystä joten on pysyvästi pois kuvioista. Kasviöljyjä Ninni taas näyttää kestävän hyvin, joten annan niitä välillä kuureina. Nyt saatiin ystävältä testiin ihan uusi omegavalmiste, eläinlääkäreiden vastaanotoilla myytävä Omevio. Nutrolin esimerkiksi ei ole Ninnille oikein sopinut joten vähän jännitti, miten lie tämän kanssa käy. Kolmisen viikkoa on nyt syöty tuota Omeviota ja hyvin tuntuu sopivan. Tuossa on ihan minimaalisen pieni annostus 15-kiloiselle koiralle verrattuna vaikka johonkin lohiöljyruokalusikalliseen, joten en tiedä vaikuttaako se sitten närästyksen määrään vai onko vain öljyn laatu niin paljon parempaa.



Inka taas voi ruokavalion puolesta hyvin. Se söi koko talven samaa evästä kuin kaikki muutkin huskyt ja pysyi sillä oikein hyvässä kunnossa; VOM-lihaseosta ja Valion Extra Energy puristenappulaa sinkkilisällä ryyditettynä. Inkan talvea sotki joulukuun juoksun jälkeen alkanut valeraskaus, jonka aikana se meni aivan masentuneeksi. Siitä toivuttuaan aloin ihmettelemään kun suurin osa sen vetoinnosta oli kadonnut; erityisesti alamäissä ja kovemmassa vauhdissa tuntui ettei se halunnut juosta, eikä varsinkaan vetää, ollenkaan. Inkalla on jo rakenteensa puolesta poikkeuksellisen pitkä selkä ja epäilin vahvasti että vika löytyisi sieltä. Keväällä vein sen sitten selkäkuviin mutta suureksi yllätyksekseni kuvat olivat täysin priimat. Onneksi yksi parhaista ystävistäni on oikein pätevä koirahieroja jolle sitten Inkan kanssa seuraavaksi suunnistettiin. Koira olikin kappas vain umpijumissa... Aika paljon hoidettiin heijastealueiden kautta, myös "korvien väliä", Inkahan on luonteeltaan vähän erikoinen ja uusiin tilanteisiin sopeutuminen ottaa aikansa. Parhaillaan sillä on taas juoksu (nyt tosin väli oli normaalin 6 kk aiemman 3 kk sijaan!) ja seuraavan kerran mennäänkin hierontaan taas hoidettavaksi jos valeraskaus meinaa juoksun jälkeen masentaa. Ensimmäisen kerran jälkeen koira piristyi silminnähden ja muuttui yhtäkkiä laumassakin paljon kontaktihakuisemmaksi toisten koirienkin suhteen. Aiemminhan se on ollut lähinnä semmoinen yksikseen puuhastelija juoksutarhassa, mutta nyt se jopa leikki useampaan otteeseen mikä on ennen kuulumatonta :) Olisi ehkä voinut hierottaa sen jo aiemminkin....

Jännittäviä aikoja

Viime viikolla jätettiin viimeisetkin kortisonit pois. Nyt jännitetään jatkuuko kaikki näin hyvänä... Viimeisimmän lääkevähennyksen jälkeen (5 mg joka toinen päivä > 2,5 mg joka toinen päivä) tapahtui ruokahalussa selkeä notkahdus muutamaksi päiväksi. Sen sijaan nyt kun loputkin jätettiin pois, en ole oikeastaan huomannut mitään muutosta. Eläinlääkäri tosin sanoikin että 2,5 mg on huskyn kokoiselle koiralle niin mitättömän vähän ettei sillä käytännössä pitäisi olla merkitystä.

Inka on ollut iloinen ja reipas työntekijä, aina se on lähdössä mukaan kun valjasnipun kanssa kävelen pihalle. Pisimmät reissut tehtiin pari viikkoa sitten, kun Inka juoksi kolmen päivän aikana yhteensä 90 km. Se oli selvästi mielissään maisemanvaihdoksesta (uusi reitti), sen sijaan ulkona yöpyminen ei oikein napannut. Lellikki pääsikin sitten toiseksi yöksi sisälle mökkiin, kotonahan se asuu sisällä edelleen (ja jos koiralta kysytään, niin tarhaan ei varmasti ole mikään kiire!).

Ruokavaliosta sen verran että Virbac Dermal näyttäisi sopivan Inkalle oikein hyvin, sen kaverina menee luutonta kalkkunaa. Ainoa tällä hetkellä käytössä oleva ravintolisä on Enteromicro (maitohappobakteeri/ternimaitovalmiste). Inkalle vaikuttaisi olevan juoksu tuloillaan, koska käytös on hieman muuttunut ja turkki alkanut irtoamaan; jotenkin tuntuu ettei öljylisä olisi yhtään pahasta mutta en tiedä, uskaltaako sitä vielä antaa.

Vähemmän pillereitä

Olemme päässeet kortisoniannoksen tiputtamisessa annostukseen 5 mg joka toinen päivä. Oma operaationsa tämäkin - aina kun annosta lasketaan se vaikuttaa ensimmäisen viikon niin, että ruokahalu huonontuu ja saattaa hetkellisesti jotain muitakin oireita tulla takaisin. Mutta kun ensimmäisestä viikosta pääsee yli, elimistö ilmeisesti alkaa tottua pienempään lääkeannokseen ja ruokakuppikin tyhjenee taas normaalisti. Nyt ollaan reilut kaksi viikkoa menty tuolla 5 mg:n annoksella ja haaveilen, että ensi viikolla puolitan vielä senkin. Sen jälkeen, jos tuulet ovat meille suotuisat, jätän koko kortisonin pois. Silloin pistetään kaikki sormet ja varpaat ristiin ja toivotaan parasta!!

Lunta on taas tämän viikon tullut siihen malliin, että joka päivä ollaan saatu tarpoa uria auki koirien kanssa. Inkakin juoksi tuossa viikolla ensimmäisen vajaan 35 kilometrin treenilenkin, josta vielä puolet mentiin 20-30 sentin umpihangessa. Pohjalla siellä jossain toki oli vanha moottorikelkalla ja lanalla tampattu ura, mutta ei siitä häivähdystäkään enää pinnalla näkynyt. Johtajakoirani Astro teki upeaa työtä ja hyvin varmasti löysi uran ja vei valjakon juuri sinne minne pitikin. Joku on joskus kysynyt, että miten  käskytän koiria löytämään uran jos en itsekään ole täysin varma missä se on, puhumattakaan että näkisin sen. Vastasin että en mitenkään. Siinä tilanteessa täytyy vain pitää suu kiinni, luottaa johtajiin ja antaa niiden tehdä työnsä rauhassa. Parhailla johtajakoirilla on myös erinomainen uramuisti - ne saattavat jopa vuosienkin jälkeen muistaa, että joskus on menty tästä, ja vievät erehtymättä valjakon samaa reittiä pitkin kuin aiemminkin.

Kisakalenteriakin olen erehtynyt hieman vilkuilemaan. Jos kaikki menisi kuten elokuvissa, niin myös Inkalla saattaisi olla osa tässä suunnitelmassa. Ensin täytyy tietenkin päästä kortisonista eroon... Lisäravinteina tällä hetkellä se syö edelleen Enteromicroa, johon olen todella tyytyväinen, erinomainen maitohappobakteerivalmiste, ja B-Maxia.Virbacin Dermal - kuivamuona sopii sille hyvin ja vaikuttaisi olevan riittävän tuhtia evästä kovasti työskentelevälle koiralle.

Talven tunnelmia

Kuvat ovat tämän päiväiseltä lumikenkäilyreissulta, jossa Inkakin tarpoi muiden mukana. Joulukiireet alkaa olla nyt selätetty ja voidaan välillä viettää vapaapäivääkin vähän hullutellen :)  Inka on voinut hyvin, uusi ruoka selvästikin sopii sille. Töitäkin on päästy tekemään ja vähemmän kylmillä keleillä se on vetänyt pisimmillään 20 km lenkkejä. Kovilla pakkasilla Inka jää kotiin tai juoksee takitettuna lyhyempiä retkiä, ja lounastauollakin vielä laitan sille takin päälle vaikkei olisi niin kylmäkään. Karvaton vatsa kun tuppaa palelemaan aika herkästi.
Olemukseltaankin Inka on kuin eri koira, iloinen ja pirteä, ja se on jälleen alkanut kunnolla leikkimään muiden lauman jäsenten kanssa. Nyt pitää vaan itselle laittaa jäitä hattuun kovasti ja pysyä tässä ruokavaliossa (Virbac Dermal + luuton kalkkuna) sitkeästi, kun se kerran toimii näin hyvin.

Loppuun vielä se pakollinen mahakuva:

On noissa kuvissa toki valokin ihan eri, mutta omaan silmään alkaa näyttää jo huomattavasti paremmalta. Iho on rauhoittunut eikä punoittele, eikä Inka muutenkaan enää juuri kutise. Olen miettinyt että leikkaisiko nuo punertavat karvat tuosta pois, mutta ehkä ne kuitenkin vähän vielä suojaavat ennen kuin uusi turkki kunnolla kasvaa?
Kortisonin vähennykseen olemme taas alkaneet, nyt menee se 10 mg joka toinen päivä. Katsotaan kuinka käy... Tällä hetkellä vasta neljäs päivä kokeilua menossa joten varmaan tuossa ensi viikon tienoilla olen taas viisaampi.

Joulun toivotukset

Joulu on meillä täällä Käpälämäessä kiireistä aikaa. Koirat juoksevat asiakastöissä ja me ihmiset teemme kaikkemme varmistaaksemme, että koirat pysyvät parhaassa mahdollisessa kunnossa ja jaksavat päivästä toiseen hyvällä fiiliksellä. Tälläkin hetkellä yksi kappale johtajakoiria makoilee jaloissa nauttimassa "omasta ajasta" :) Pakkasmittari huitelee jossain -29 asteen tietämillä, mutta eihän se meitä haittaa. Ohuempiturkkiset koirat saavat takkia päälleen tai tulevat sisälle yöksi, paksumpiturkkiset nukkuvat edelleen tyytyväisenä paksuilla olkipatjoilla kopeissa, tai osa valintansa mukaan jopa kiepillä lumihangessa.

Ulkona on talven ihmemaa parhaimmillaan. Vaikka kuinka olisi ikänsä täällä asunut, niin kyllä sitä vain pysähtyy ihailemaan ja ihmettelemään. Tykkylumiset puut ja matalalta vaarojen takaa pilkistävät auringonsäteet, illalla tähtien lomassa leiskuvat revontulet ovat vain jotain sellaista jota sanat eivät riitä kuvaamaan. Varsinkin, kun sen kaiken koet koiravaljakon jalaksilta käsin.

Uusi ruoka tuntuu sopivan Inkalle hyvin, vatsa ei ole ollut lainkaan sekaisin. Se tekee nyt todella hyvällä asenteella töitä, on valjakossa helppo ja hiljainen. Toki toipilaana saa vielä enemmän vapaapäiviä kuin "ykköskoirat" mutta silti olen erittäin positiivisesti yllättynyt ja iloinen. Inka on kovasti mielissään aina kun pääsee mukaan ja näillä pakkasilla saa toki loimen päällensä aina tauoilla. Viime viikolla kävimme eläinlääkärissä vielä varmuuden vuoksi mittauttamassa B12- ja folaattiarvot, ne olivat normalit mutta kuitenkin hieman alhaiset. Ei ehkä tarvetta pistoksille mutta jatkan B-maxia suun kautta annettuna. Inkalla oli painokin noussut reilun kilon lokakuisen leikkauksen jälkeen, joten kyllä sinne jotain imeytyy. Vatsanalus punoittaa edelleen jonkin verran, mutta mielestäni koko ajan vähemmän. Ajattelin ensi viikolla laittaa taas vertailukuvat. Lihaskunto ja turkkikin on varsin hyvä, kun ottaa huomioon mitä kaikkea sille on nyt syksyn aikana ehtinyt tapahtua.  Kortisonia menee 10 mg/päivä, ajattelin että en ala edes yrittää vähentää sitä ennen kuin tämä jouluhärdelli on ohitse - en kuitenkaan pysyisi laskuissa, että mikä päivä se on lääkkeensä saanut ja milloin ei... Isot kiitokset kaikille meitä tänä syksynä auttaneille ja tukeneille, nyt näyttää vihdoin oikein valoisalta ja toivottavasti jatkuukin näin.

Käpälämäen väki toivottaa ihanaa joulun aikaa kaikille ja paljon lunta, liukkaita rekiuria ja uusia seikkailuja vuodelle 2015!