Kesäkuulumiset

Mutta aloitetaan talvikuvalla. Kuvan tummempi johtajakoira on nimittäin Ninni johtamassa hupiajeluretkeä Tankavaaran maisemissa, Saariselän lähellä huhtikuun alussa.

Muutama on kysellyt Ninnin ja Inkan kuulumisia joten tässä nyt pitkästä aikaa jotain. Kuten kuvasta voi päätellä, talvi sujui molempien kanssa yli odotusten. Ninni pääsi joulukuussa kokonaan irti kortisonista ja sen jälkeen sen kehitys oli huimaa. Joulun ajan vielä vähän himmailin sen suhteen ja annoin sille kevyempiä töitä, mutta koska se osoitti kaikin tavoin olevansa valmis ja pystyvä, niin tammi-maaliskuun se sai tehdä hommia ihan yhtä paljon kuin muutkin sisaruksensa (eli paljon). Pääasiassa Ninni juoksi johdossa, joko opasvaljakossa opettelemassa suuntia äitinsä Flamjan vierellä, tai turistivaljakoissa oppaan takana. Paljon hyviä kokemuksia tuli talvesta, uusia haasteita  ja tilanteita, erilaisia olosuhteita ja uria, jopa avointa kenttää (eli hangilla ilman mitään jälkiä) päästiin harjoittelemaan muutama viikko huhtikuussa. Sanoisin, että ihan näppärä johtajakoira Ninnistä on kasvamassa :) Mikä on todellakin enemmän kuin sata jänistä, kun vuosi sitten tilanne oli se, ettei edes tiennyt jääkö koko koira henkiin vai kuihtuuko se käsiin.

Kävi Ninni myös yhdessä kisassakin, Kuusamo Sprintissä, johtajakoirana tietenkin. Se meni hienolla itsevarmuudella, nopeuttahan sillä kyllä riittää. Vieressä juoksee sukulaispoika Luka ja takana pikkusisarukset Louna ja Silla. Itselleni melkein kisan suurin jännitysmomentti oli, miten hyvin Ninnin vastustuskyky kestää kisastressin ja potentiaaliset pöpöt, joten syötin sille ja muille koirille varmuuden välttämiseksi Biobakia viikon ennen kisoja ja toisen viikon niiden jälkeen. Kenellekään ei tullut kisasta mitään, ei edes stressimahaa vaikka keli kisapäivänä oli paksuturkkisille huskeille aika lämmin. Pohdin pitkään Ninnin ottamista mukaan kisavaljakkoon mutta totesin sen siihen mennessä tehneen jo niin paljon töitä eri kenneleissä ja paikoissa, että yksi kisa tuskin enää heilauttaa pakkaa suuntaan tai toiseen. Eikä onneksi heilauttanutkaan :)

Ruokavaliona oli koko talven Pure Naturalin Grain Free Lamb - kuivamuona (lähinnä kuidun ja vitamiinien lähteenä) ja raaka possunliha, välillä annoin myös lammasta. Lisinä sinkki sekä omegakapselit. Aikalailla samalla muotilla mennään edelleen, nyt kesäaikaan mukana on tosin possun kanssa aika paljon myös siikaa koska treenikauden päätyttyä Ninni alkoi pyöristyä. Voitteko kuvitella, minun vuosi sitten luurangonlaiha koirani alkoi oikeasti lihoa (hykertelin mielessäni kun tajusin, että minullahan pitää oikeasti vähentää rasvaa ja pienentää annoskokoa sen ruokamäärästä). Olen välillä kokeillut tavallista lohiöljyä omegalisänä mutta se aiheuttaa selvää närästystä joten on pysyvästi pois kuvioista. Kasviöljyjä Ninni taas näyttää kestävän hyvin, joten annan niitä välillä kuureina. Nyt saatiin ystävältä testiin ihan uusi omegavalmiste, eläinlääkäreiden vastaanotoilla myytävä Omevio. Nutrolin esimerkiksi ei ole Ninnille oikein sopinut joten vähän jännitti, miten lie tämän kanssa käy. Kolmisen viikkoa on nyt syöty tuota Omeviota ja hyvin tuntuu sopivan. Tuossa on ihan minimaalisen pieni annostus 15-kiloiselle koiralle verrattuna vaikka johonkin lohiöljyruokalusikalliseen, joten en tiedä vaikuttaako se sitten närästyksen määrään vai onko vain öljyn laatu niin paljon parempaa.



Inka taas voi ruokavalion puolesta hyvin. Se söi koko talven samaa evästä kuin kaikki muutkin huskyt ja pysyi sillä oikein hyvässä kunnossa; VOM-lihaseosta ja Valion Extra Energy puristenappulaa sinkkilisällä ryyditettynä. Inkan talvea sotki joulukuun juoksun jälkeen alkanut valeraskaus, jonka aikana se meni aivan masentuneeksi. Siitä toivuttuaan aloin ihmettelemään kun suurin osa sen vetoinnosta oli kadonnut; erityisesti alamäissä ja kovemmassa vauhdissa tuntui ettei se halunnut juosta, eikä varsinkaan vetää, ollenkaan. Inkalla on jo rakenteensa puolesta poikkeuksellisen pitkä selkä ja epäilin vahvasti että vika löytyisi sieltä. Keväällä vein sen sitten selkäkuviin mutta suureksi yllätyksekseni kuvat olivat täysin priimat. Onneksi yksi parhaista ystävistäni on oikein pätevä koirahieroja jolle sitten Inkan kanssa seuraavaksi suunnistettiin. Koira olikin kappas vain umpijumissa... Aika paljon hoidettiin heijastealueiden kautta, myös "korvien väliä", Inkahan on luonteeltaan vähän erikoinen ja uusiin tilanteisiin sopeutuminen ottaa aikansa. Parhaillaan sillä on taas juoksu (nyt tosin väli oli normaalin 6 kk aiemman 3 kk sijaan!) ja seuraavan kerran mennäänkin hierontaan taas hoidettavaksi jos valeraskaus meinaa juoksun jälkeen masentaa. Ensimmäisen kerran jälkeen koira piristyi silminnähden ja muuttui yhtäkkiä laumassakin paljon kontaktihakuisemmaksi toisten koirienkin suhteen. Aiemminhan se on ollut lähinnä semmoinen yksikseen puuhastelija juoksutarhassa, mutta nyt se jopa leikki useampaan otteeseen mikä on ennen kuulumatonta :) Olisi ehkä voinut hierottaa sen jo aiemminkin....

Treenikauden alku

Edellisestä takapakista selvittiin lopulta paljon paremmin kuin miltä vaikutti. Ninnillä oli lomaviikon ajan äärimmäisen tunnollinen hoitaja ja kotona meitä odottikin iloinen, silmin nähden pyöristynyt koira! Sittemmin Ninnin elämä on sujunut melko tasaisesti eikä ylimääräisiä lääkityksiä ole tarvittu. Kortisonia menee edelleen 10 mg joka toinen päivä ja näin näppituntumalta sanoisin, että se tulee myös tarpeeseen. Olen suunnitellut yrittäväni annostuksen laskua ja mahdollista lopetusta sitten kunhan maa jäätyy ja lumet tulevat. Tällä hetkellä Ninni löytää varmasti jokaiselta metsälenkiltä jotain mutusteltavaa joten koen turvallisemmaksi pitäytyä vielä jonkin aikaa kortisonilla, kun tästä annostuksesta ei vaikuta sivuvaikutuksiakaan tulevan. Ninni alkaa olla kaikin puolin aivan koiran näköinen, juuri sopivassa kunnossa ja jopa lihaksiakin on pikkuhiljaa alkanut ilmestyä. Turkki on kiiltävä ja hyvä ja anturat ehjät, joskin aika pehmeät. Se jaksaa tehdä helposti jopa useamman tunnin metsälenkkejä joissa se juoksee pääosin vapaana tuolla äärettömän kevyellä ja vaivattomalla askeleellaan. Se on omista koiristani tällä hetkellä selkeästi nopein ja kiitää välillä mättäikössä kuin juoksisi tuulen kanssa kilpaa, kun ei muista ole enää vastusta. Ja voi miten minä nautin pelkästään siitä, että saan katsella sitä.

Tähän aikaan jokainen itseään kunnioittava rekikoiraihminen julkaisee päivityksen jossa kerrotaan syystreenien aloituksesta. Meillä saavat muut koirat vielä odottaa, mutta tänään otin sitten suuren askeleen ja puin Ninnille valjaat päälle. Vielä on pitkä matka siihen, että Ninni juoksisi muiden kanssa samoissa treeneissä, mutta kutsutaan tätä nyt ainakin erävoitoksi - muutama kuukausi sitten olin vielä äärimmäisen epäileväinen siitä, onko Ninnistä ensinnäkään eläjäksi enää, puhumattakaan että sille vielä joskus valjaita laittaisin. Tänään sillä oli valjaat päällä ja valtava palo tehdä sitä mitä se rakastaa eniten maailmassa. Lenkin pituus oli kaikki kaksi kilometriä ja minun hölkkävauhtiani pääasiassa, mutta jostakin se on aloitettava.

Uskoako sattumaan?

On ollut tosi hyvä viikko. Ninni on syönyt hyvin ja alkaa näyttää kutakuinkin koiralta pitkästä aikaa. Lenkkeilläkin ollaan vihdoin uskallettu hieman vapaammin. Kirjoittelin eläinlääkärin kanssa kuulumisia ja hän ehdotti, että olisikohan ruokinnan suhteen järkevää siirtyä kokonaan kotiruokaan jotta tiedetään paremmin, mistä oireilu milloinkin johtuu. Perusraaka-aineena pysyy vaalea kala (siika, silakka, seiti) ja hiilihydraatti/kuitulähteistä etsitään sopiva, ensimmäisenä kokeiluun otin kauran. Lisäravinteilla täydennetään sitten ruokavalio kunnolliseksi, toki yksi kerrallaan lisäten. Pari päivää meni aivan hyvin, mutta eilen illalla Ninni jätti ruoan syömättä. En ollut hirveän huolestunut, koska ruoka-annokset ovat olleet aika suuria ja Ninni oli muuten reipas ja pirteä. Aamuyöstä se oksensi tyhjää mahaa ja sanomattakin on selvää että aamuruoka jäi syömättä. Limakalvot olivat vaaleat ja koira taas vaisu ja kipeä. Turhauttavan ahdistavaa. Annoin äsken Litalginin ja kortisonit ja toivon että se nyt alkaisi taas syömään.
Sitten arvaukset, mistä tämä johtuu? Onko se kaura, jota ehti syödä ruokalusikallisen per ateria kahden päivän ajan? Yleensä Ninni tosin on reagoinut sopimattomiin ruokiin voimakkaalla ripulilla eikä syömättömyydellä, ja eilen illalla se tosiaan ei ollut mitenkään sairaan oloinen, ennemmminkin vain sen näköinen ettei ollut nälkä. Kakat ovat viime päivinä olleet menossa hyvään suuntaan joten siksikään ei oikein haluaisi uskoa kauran aiheuttavan oireita. Tuliko aterioille vain liian pitkä väli, joka sitten aiheutti oksentelun ja kipuilun? Uskoako sattumaan...

Kortisonia jatketaan tällä annostuksella (10 mg joka toinen päivä) "epämääräisen ajan", varmaan ainakin kesän loppuun asti tai kuitenkin niin pitkään, että saadaan ruokavalio kohdilleen ja pidempi rauhallinen jakso alle.

Ja kertokaapa, mistä nuo tietää että silloin pitää sairastua kun eläinlääkärit on aloittaneet lomansa?! Molemmat omalääkärit ovat tänä viikonloppuna jääneet kesälomalle ja palailevat töihin kai joskus heinä-elokuun taitteessa. Ei yhtään innostaisi alkaa selostamaan koko tätä tarinaa alusta alkaen kenellekään uppo-oudolle. Pitää siis todellakin toivoa että tästä takapakista selvitään ilman lääkärin apua.

Jännittäviä aikoja

Viime viikolla jätettiin viimeisetkin kortisonit pois. Nyt jännitetään jatkuuko kaikki näin hyvänä... Viimeisimmän lääkevähennyksen jälkeen (5 mg joka toinen päivä > 2,5 mg joka toinen päivä) tapahtui ruokahalussa selkeä notkahdus muutamaksi päiväksi. Sen sijaan nyt kun loputkin jätettiin pois, en ole oikeastaan huomannut mitään muutosta. Eläinlääkäri tosin sanoikin että 2,5 mg on huskyn kokoiselle koiralle niin mitättömän vähän ettei sillä käytännössä pitäisi olla merkitystä.

Inka on ollut iloinen ja reipas työntekijä, aina se on lähdössä mukaan kun valjasnipun kanssa kävelen pihalle. Pisimmät reissut tehtiin pari viikkoa sitten, kun Inka juoksi kolmen päivän aikana yhteensä 90 km. Se oli selvästi mielissään maisemanvaihdoksesta (uusi reitti), sen sijaan ulkona yöpyminen ei oikein napannut. Lellikki pääsikin sitten toiseksi yöksi sisälle mökkiin, kotonahan se asuu sisällä edelleen (ja jos koiralta kysytään, niin tarhaan ei varmasti ole mikään kiire!).

Ruokavaliosta sen verran että Virbac Dermal näyttäisi sopivan Inkalle oikein hyvin, sen kaverina menee luutonta kalkkunaa. Ainoa tällä hetkellä käytössä oleva ravintolisä on Enteromicro (maitohappobakteeri/ternimaitovalmiste). Inkalle vaikuttaisi olevan juoksu tuloillaan, koska käytös on hieman muuttunut ja turkki alkanut irtoamaan; jotenkin tuntuu ettei öljylisä olisi yhtään pahasta mutta en tiedä, uskaltaako sitä vielä antaa.

Talven tunnelmia

Kuvat ovat tämän päiväiseltä lumikenkäilyreissulta, jossa Inkakin tarpoi muiden mukana. Joulukiireet alkaa olla nyt selätetty ja voidaan välillä viettää vapaapäivääkin vähän hullutellen :)  Inka on voinut hyvin, uusi ruoka selvästikin sopii sille. Töitäkin on päästy tekemään ja vähemmän kylmillä keleillä se on vetänyt pisimmillään 20 km lenkkejä. Kovilla pakkasilla Inka jää kotiin tai juoksee takitettuna lyhyempiä retkiä, ja lounastauollakin vielä laitan sille takin päälle vaikkei olisi niin kylmäkään. Karvaton vatsa kun tuppaa palelemaan aika herkästi.
Olemukseltaankin Inka on kuin eri koira, iloinen ja pirteä, ja se on jälleen alkanut kunnolla leikkimään muiden lauman jäsenten kanssa. Nyt pitää vaan itselle laittaa jäitä hattuun kovasti ja pysyä tässä ruokavaliossa (Virbac Dermal + luuton kalkkuna) sitkeästi, kun se kerran toimii näin hyvin.

Loppuun vielä se pakollinen mahakuva:

On noissa kuvissa toki valokin ihan eri, mutta omaan silmään alkaa näyttää jo huomattavasti paremmalta. Iho on rauhoittunut eikä punoittele, eikä Inka muutenkaan enää juuri kutise. Olen miettinyt että leikkaisiko nuo punertavat karvat tuosta pois, mutta ehkä ne kuitenkin vähän vielä suojaavat ennen kuin uusi turkki kunnolla kasvaa?
Kortisonin vähennykseen olemme taas alkaneet, nyt menee se 10 mg joka toinen päivä. Katsotaan kuinka käy... Tällä hetkellä vasta neljäs päivä kokeilua menossa joten varmaan tuossa ensi viikon tienoilla olen taas viisaampi.

Ja takaisin kortisonille

... Niin että heilahti. Inkan kutina jatkui voimakkaana vielä aamullakin, joten soittelin eläinlääkärille ja tulimme siihen lopputulokseen että suurennetaan nyt kortisoniannosta takaisin siihen 20 mg/päivä eli 10 mg aamuin illoin. Jos oireet eivät ala nyt parissa päivässä helpottamaan, niin sitten vastaanotolle raapenäytteeseen. Lisäksi oli puhetta ruokavaliosta ja jos nappulaa meinaisi vielä syöttää, niin hypoallergiakuivamuonaanhan se olisi järkevintä siirtyä. Itse haluaisin antaa mieluummin raakaruokaa, tai edes lihaa nappulan mukana. Kovasti nyt on pohdinnassa sitten, otanko se hyponappulan mukaan tähän vai pysynkö pelkässä kalkkunassa. Kaikki muu, mukaan lukien lisät, ovat nyt pannassa parisen viikkoa. Siitä sitten pikkuhiljaa noita vitamiini/kivennäisvalmisteita yksi kerrallaan kokeilemaan.
 
Joo, olenhan minä lukenut että kortisonin vähennyksen aikaan ei tehdä ruokavaliokokeiluja. Jotenkin en vain tullut ajatelleeksi sitä omalle kohdalle.... <morkkis>

Tähän iltaan mennessä pahin rapsuttelu on selvästi vähentynyt, mutta ei loppunut kokonaan. Sain vinkin kokeilla kypsentää tuota kalkkunaa rouva nirppanokalle, ja uunissa paistettuna parisataa grammaa iltaruokaa katosi varsin vauhdikkaasti parempiin suihin. Haju oli aika karmaiseva, kun uunin luukun avasin, mutta mitäpä sitä ei koiransa eteen... Onneksi kepo ei ollut kotona! :D

Mukavaa menoa

Inka on päässyt viimeisten päivien aikana taas treenaamaan vähän lisää. Ensin käytiin puolivuotiaita pentuja totuttelemassa valjakkohommiin, ja Inka osoittautui loistavaksi opettajaksi. Kovasti oli taas innoissaan. Toisen kerran sen oli tarkoitus vain juosta valjakon mukana vapaana, mutta niin sinnikkäästi hakeutui omalle paikalleen liinoihin, että pitihän se loppumatkasta päästää vähän vetämäänkin. Treenipäivinä (ja oikeastaan tämän viikon muutenkin) ruoka on maistunut taas hyvin. Gastro Intestinal - nappulat näyttävät kelpaavan ja jopa se peruskalkkuna ja kanakin taas katoaa kupista, ainakin pienen nyrpistelyn jälkeen, jos ei muuten. Liikunta tekee hyvää ;)

Vaihdoin Nutrolin - öljyn Inkalta Möllerin kalanmaksaöljykapseleihin, koska arvelin (en tietenkään viitsinyt tarkistaa) niissä olevan enemmän omega-kolmosta. Ja onhan niissä myös A-, D- ja E-vitamiinia mikä ei varmastikaan tuolle koiralle haitaksi ole. Myös possun sydäntä se on saanut testimielessä tällä viikolla jonkin verran. Kakat ovat ehkä himppusen löysät, mutta muuten ei ole ollut oireita. Paitsi tänään huomasin ihan aavistuksen ihottumaa kuononselällä. Saattaa olla että kuvittelin, mutta jokin siinä punoitti. Otin kuvan varalta, jotta voi viikon päästä verrata onko pahentunut vai parantunut. Oma silmä tuppaa sokeutumaan kun joka päivä samaa kuonoa katselee. Myös vatsanalus punoittaa jonkin verran, mutta otapa siinä sitten selvää että miksi se sitä kirputtaa ja nuolee.

Nirsoilua

Nyt on mennyt kaksi päivää ilman Tylosin-antibioottia. Inka on edelleen aivan reipas ja pirteä, mutta on tänään nirpistellyt ruoan kanssa. Nappulat eivät oikein tahdo kelvata mutta (kanan)lihaa tai oikeastaan ihan mitä muuta tahansa lihaa söisi oikeinkin mielellään. Ota nyt sitten selvää... Veikkaan silti että tänään kun on ollut harmaa sadepäivä eikä olla ulkoiltu niin paljoa kuin viikonloppuna, ei ole niin nälkäkään ja helpommin nirsoileekin sitten? Eilen päivällä Inka oli vapaana pihalla ja näin sivusilmällä sen mutustavan jotain, että saattaa olla toki siinäkin syy.

Kortisonia takana viisi päivää, ei vaikuttaisi aiheuttavan suurempia sivuvaikutuksia. Juominen on jonkin verran lisääntynyt mutta muuten ei ole niin paha kuin luulin. Toiselta koiralta on jäänyt hieman traumoja tuon kortisonikuurin suhteen mutta toki sen aloitusannostuskin silloin oli huomattavasti isompi kuin Inkalla on nyt.