Talven tunnelmia

Kuvat ovat tämän päiväiseltä lumikenkäilyreissulta, jossa Inkakin tarpoi muiden mukana. Joulukiireet alkaa olla nyt selätetty ja voidaan välillä viettää vapaapäivääkin vähän hullutellen :)  Inka on voinut hyvin, uusi ruoka selvästikin sopii sille. Töitäkin on päästy tekemään ja vähemmän kylmillä keleillä se on vetänyt pisimmillään 20 km lenkkejä. Kovilla pakkasilla Inka jää kotiin tai juoksee takitettuna lyhyempiä retkiä, ja lounastauollakin vielä laitan sille takin päälle vaikkei olisi niin kylmäkään. Karvaton vatsa kun tuppaa palelemaan aika herkästi.
Olemukseltaankin Inka on kuin eri koira, iloinen ja pirteä, ja se on jälleen alkanut kunnolla leikkimään muiden lauman jäsenten kanssa. Nyt pitää vaan itselle laittaa jäitä hattuun kovasti ja pysyä tässä ruokavaliossa (Virbac Dermal + luuton kalkkuna) sitkeästi, kun se kerran toimii näin hyvin.

Loppuun vielä se pakollinen mahakuva:

On noissa kuvissa toki valokin ihan eri, mutta omaan silmään alkaa näyttää jo huomattavasti paremmalta. Iho on rauhoittunut eikä punoittele, eikä Inka muutenkaan enää juuri kutise. Olen miettinyt että leikkaisiko nuo punertavat karvat tuosta pois, mutta ehkä ne kuitenkin vähän vielä suojaavat ennen kuin uusi turkki kunnolla kasvaa?
Kortisonin vähennykseen olemme taas alkaneet, nyt menee se 10 mg joka toinen päivä. Katsotaan kuinka käy... Tällä hetkellä vasta neljäs päivä kokeilua menossa joten varmaan tuossa ensi viikon tienoilla olen taas viisaampi.

Joulun toivotukset

Joulu on meillä täällä Käpälämäessä kiireistä aikaa. Koirat juoksevat asiakastöissä ja me ihmiset teemme kaikkemme varmistaaksemme, että koirat pysyvät parhaassa mahdollisessa kunnossa ja jaksavat päivästä toiseen hyvällä fiiliksellä. Tälläkin hetkellä yksi kappale johtajakoiria makoilee jaloissa nauttimassa "omasta ajasta" :) Pakkasmittari huitelee jossain -29 asteen tietämillä, mutta eihän se meitä haittaa. Ohuempiturkkiset koirat saavat takkia päälleen tai tulevat sisälle yöksi, paksumpiturkkiset nukkuvat edelleen tyytyväisenä paksuilla olkipatjoilla kopeissa, tai osa valintansa mukaan jopa kiepillä lumihangessa.

Ulkona on talven ihmemaa parhaimmillaan. Vaikka kuinka olisi ikänsä täällä asunut, niin kyllä sitä vain pysähtyy ihailemaan ja ihmettelemään. Tykkylumiset puut ja matalalta vaarojen takaa pilkistävät auringonsäteet, illalla tähtien lomassa leiskuvat revontulet ovat vain jotain sellaista jota sanat eivät riitä kuvaamaan. Varsinkin, kun sen kaiken koet koiravaljakon jalaksilta käsin.

Uusi ruoka tuntuu sopivan Inkalle hyvin, vatsa ei ole ollut lainkaan sekaisin. Se tekee nyt todella hyvällä asenteella töitä, on valjakossa helppo ja hiljainen. Toki toipilaana saa vielä enemmän vapaapäiviä kuin "ykköskoirat" mutta silti olen erittäin positiivisesti yllättynyt ja iloinen. Inka on kovasti mielissään aina kun pääsee mukaan ja näillä pakkasilla saa toki loimen päällensä aina tauoilla. Viime viikolla kävimme eläinlääkärissä vielä varmuuden vuoksi mittauttamassa B12- ja folaattiarvot, ne olivat normalit mutta kuitenkin hieman alhaiset. Ei ehkä tarvetta pistoksille mutta jatkan B-maxia suun kautta annettuna. Inkalla oli painokin noussut reilun kilon lokakuisen leikkauksen jälkeen, joten kyllä sinne jotain imeytyy. Vatsanalus punoittaa edelleen jonkin verran, mutta mielestäni koko ajan vähemmän. Ajattelin ensi viikolla laittaa taas vertailukuvat. Lihaskunto ja turkkikin on varsin hyvä, kun ottaa huomioon mitä kaikkea sille on nyt syksyn aikana ehtinyt tapahtua.  Kortisonia menee 10 mg/päivä, ajattelin että en ala edes yrittää vähentää sitä ennen kuin tämä jouluhärdelli on ohitse - en kuitenkaan pysyisi laskuissa, että mikä päivä se on lääkkeensä saanut ja milloin ei... Isot kiitokset kaikille meitä tänä syksynä auttaneille ja tukeneille, nyt näyttää vihdoin oikein valoisalta ja toivottavasti jatkuukin näin.

Käpälämäen väki toivottaa ihanaa joulun aikaa kaikille ja paljon lunta, liukkaita rekiuria ja uusia seikkailuja vuodelle 2015!

Mahakuvia

Ei  taida sopia lammas. Tai sitten joku muu... Inkalla on jonkun verran aiemminkin punoittanut tuo vatsa, mutta nyt se oli kyllä ärtyneempi kuin aiemmin. Oli nuollut tai kirputtanut niin reippaasti että ihossa oli jopa pieniä haavaumia. Nyt sitten vain syytä etsimään: lammas, jota Inka on saanut kaksi päivää, vaiko Gastro Intestinal- kuivamuona? Vai kalkkuna, jota se on syönyt jo pidempään (en usko, en halua uskoa koska juuri ostin sitä sille 20 kg ;) ) ? Vai viime viikolla ruokavalioon lisätyt kalanmaksaöljykapselit?

Tää on niin tätä.  No voisi huonomminkin olla, jankuttaa optimisti minussa. Mutta tänä aamuna jäi aamuruoka syömättä ja eilen kun Inka oli valjakossa, se ei vetänyt aivan niin täysillä kuin aiemmin. Iho myös kutisee rapsuttaessa niin tuolta vatsan alta kuin myös muualtakin. Seurataan.... Ja lammas jää nyt ekaksi tauolle.

Mukavaa menoa

Inka on päässyt viimeisten päivien aikana taas treenaamaan vähän lisää. Ensin käytiin puolivuotiaita pentuja totuttelemassa valjakkohommiin, ja Inka osoittautui loistavaksi opettajaksi. Kovasti oli taas innoissaan. Toisen kerran sen oli tarkoitus vain juosta valjakon mukana vapaana, mutta niin sinnikkäästi hakeutui omalle paikalleen liinoihin, että pitihän se loppumatkasta päästää vähän vetämäänkin. Treenipäivinä (ja oikeastaan tämän viikon muutenkin) ruoka on maistunut taas hyvin. Gastro Intestinal - nappulat näyttävät kelpaavan ja jopa se peruskalkkuna ja kanakin taas katoaa kupista, ainakin pienen nyrpistelyn jälkeen, jos ei muuten. Liikunta tekee hyvää ;)

Vaihdoin Nutrolin - öljyn Inkalta Möllerin kalanmaksaöljykapseleihin, koska arvelin (en tietenkään viitsinyt tarkistaa) niissä olevan enemmän omega-kolmosta. Ja onhan niissä myös A-, D- ja E-vitamiinia mikä ei varmastikaan tuolle koiralle haitaksi ole. Myös possun sydäntä se on saanut testimielessä tällä viikolla jonkin verran. Kakat ovat ehkä himppusen löysät, mutta muuten ei ole ollut oireita. Paitsi tänään huomasin ihan aavistuksen ihottumaa kuononselällä. Saattaa olla että kuvittelin, mutta jokin siinä punoitti. Otin kuvan varalta, jotta voi viikon päästä verrata onko pahentunut vai parantunut. Oma silmä tuppaa sokeutumaan kun joka päivä samaa kuonoa katselee. Myös vatsanalus punoittaa jonkin verran, mutta otapa siinä sitten selvää että miksi se sitä kirputtaa ja nuolee.