Mahakuvia

Ei  taida sopia lammas. Tai sitten joku muu... Inkalla on jonkun verran aiemminkin punoittanut tuo vatsa, mutta nyt se oli kyllä ärtyneempi kuin aiemmin. Oli nuollut tai kirputtanut niin reippaasti että ihossa oli jopa pieniä haavaumia. Nyt sitten vain syytä etsimään: lammas, jota Inka on saanut kaksi päivää, vaiko Gastro Intestinal- kuivamuona? Vai kalkkuna, jota se on syönyt jo pidempään (en usko, en halua uskoa koska juuri ostin sitä sille 20 kg ;) ) ? Vai viime viikolla ruokavalioon lisätyt kalanmaksaöljykapselit?

Tää on niin tätä.  No voisi huonomminkin olla, jankuttaa optimisti minussa. Mutta tänä aamuna jäi aamuruoka syömättä ja eilen kun Inka oli valjakossa, se ei vetänyt aivan niin täysillä kuin aiemmin. Iho myös kutisee rapsuttaessa niin tuolta vatsan alta kuin myös muualtakin. Seurataan.... Ja lammas jää nyt ekaksi tauolle.

Evästä pöytään

Tänään kävin Vauhti-Raksun autolta hakemassa Inkalle 20 kg luutonta kalkkunaa ja viitisen kiloa lammasta. Lisäksi eilen saimme poroa viitisen kiloa joten nyt pärjää allergikkohuskykin joulusesongin yli ;) Jätän siltä nyt kanan kokonaan pois, koska sitä se ei selvästikään halua enää syödä. Lammasta ja poroa annoin kokeeksi pienet palat eilen ja tänään ja kylläpä maistui! Toistaiseksi ei oireita niistä mutta toki määräkin on ollut ihan mitätön. Tuntuisi, että kortisonin voisin jättää jo kokonaan pois, ainakaan tällä joka toinen päivä - annostuksella en ole huomannut mitään eroa niiden päivien välillä, jolloin lääkettä saa tai ei.

Mukavaa menoa

Inka on päässyt viimeisten päivien aikana taas treenaamaan vähän lisää. Ensin käytiin puolivuotiaita pentuja totuttelemassa valjakkohommiin, ja Inka osoittautui loistavaksi opettajaksi. Kovasti oli taas innoissaan. Toisen kerran sen oli tarkoitus vain juosta valjakon mukana vapaana, mutta niin sinnikkäästi hakeutui omalle paikalleen liinoihin, että pitihän se loppumatkasta päästää vähän vetämäänkin. Treenipäivinä (ja oikeastaan tämän viikon muutenkin) ruoka on maistunut taas hyvin. Gastro Intestinal - nappulat näyttävät kelpaavan ja jopa se peruskalkkuna ja kanakin taas katoaa kupista, ainakin pienen nyrpistelyn jälkeen, jos ei muuten. Liikunta tekee hyvää ;)

Vaihdoin Nutrolin - öljyn Inkalta Möllerin kalanmaksaöljykapseleihin, koska arvelin (en tietenkään viitsinyt tarkistaa) niissä olevan enemmän omega-kolmosta. Ja onhan niissä myös A-, D- ja E-vitamiinia mikä ei varmastikaan tuolle koiralle haitaksi ole. Myös possun sydäntä se on saanut testimielessä tällä viikolla jonkin verran. Kakat ovat ehkä himppusen löysät, mutta muuten ei ole ollut oireita. Paitsi tänään huomasin ihan aavistuksen ihottumaa kuononselällä. Saattaa olla että kuvittelin, mutta jokin siinä punoitti. Otin kuvan varalta, jotta voi viikon päästä verrata onko pahentunut vai parantunut. Oma silmä tuppaa sokeutumaan kun joka päivä samaa kuonoa katselee. Myös vatsanalus punoittaa jonkin verran, mutta otapa siinä sitten selvää että miksi se sitä kirputtaa ja nuolee.

Miksi aina tätä samaa?

Sanoi Inka, kun laitoin sille taas kuppiin perinteisen kalkkuna-annoksen. Sama tapahtui eilen broilerin kanssa. Sen sijaan ihan kaikki muu kyllä kelpaisi. Toisten koirien lihat (varsin rasvaista lohi-naudanmaha-possu jne. seosta), nappulat ja jopa pihalta löytyvät kämäiset luut. Mutta hyi, en kyllä syö tätä luutonta 4,95 e/kg maksavaa kalkkunaa.

Olen nyt sitten taas harrastanut eläinkokeita - pitäähän sen nyt jotain syödä. Eilen sai kourallisen RC:n Intestinal - nappulaa ja tänään toisen kourallisen, ja lisäksi illalla vielä ruokalusikallisen possun sydäntä. Noihin kun sekoittaa sitä peruskanaa tai kalkkunaa, niin on pysynyt ruokamääräkin vielä kohtuullisena. En jaksa uskoa, että se olisi tulossa kipeäksi taas, koska muuten on ollut hyvällä mielellä, reipas ja pirteä. Ja kun saa jotain mieleistä ruokakuppiin niin se kyllä häviää alta aikayksikön.

Taas vähennetään

Kortisonia nimittäin. Kokeilen siirtyä joka toinen päivä - annostukseen, mutta katsotaan mitä siitä tulee... Inka on viimeiset pari päivää ehkä syönyt vähän heikommin kuin aiemmin, mutta syönyt kuitenkin. Osasyy saattaa olla se, että toissailtana olin vahingossa ottanut Inkalle sulamaan 500 g luullista kanaa luuttoman sijasta, ja hyvillä mielin sitä sitten tyrkytin eilen koko päivän. Illalla ihmettelin että mikä tässä nyt on kun ei millään haluaisi syödä (lopulta sitten söi, tosin vähemmän kuin aiempina päivinä ja lähinnä siksi kun ei muutakaan saanut), ja huomasin mokan. Eilen aamulla, ennen kuin siis tiesin antavani väärää lihaa, laitoin kuppiin myös raa'an kananmunan. Nytpä onkin sitten taas kiva miettiä, että johtuuko tämän päivän nirsoilu a) luullisesta lihasta, b) kananmunasta, c) kyllästymisestä vai d) jostain muusta. Tänään onkin ollut kupissa luutonta kalkkunaa ja aamulla broilerin sydäntä, joista jälkimmäistä olisi uponnut vaikka kuinka paljon. Näin näppituntumalla sanoisin, että Inka voi parhaiten kun saa luutonta lihaa; kyllähän tuo sulaa helpommin kuin semmoinen, missä on puolet rustoa ja jauhettua luuta.

Päivä jota en uskonut näkeväni

Inka pääsi tänään mukaan Ihan Oikealle Treenilenkille. Viime viikollahan se veti kaksi pientä muutaman kilometrin pyrähdystä ja alkuviikosta juoksi tuon 12 kilsan lenkin valjakon mukana vapaana. Koska se ei vaikuttanut edes väsyneeltä tuon 12 kilometrin jälkeen, ja selvästi haki kokoajan paikkaansa liinoissa, uskalsin ottaa sen tänään mukaan. Voi hurja kuinka oli pieni koira mielissään! Hienosti teki koko matkan töitä ja häntä heilui joka tauolla ja lenkin jälkeen. Ihanaa!

Tätä tapausta edelsi pieni lohiöljyepisodi. Eilisiltana Inka, joka ei todellakaan ole koskaan edes ajatellut varastavansa mitään, oli saanut hampaisiinsa lohiöljypullon. Tietenkin rikkonut korkin ja kaatanut sisällön pitkin lattiaa, mitä oletettavimmin myös syönyt siitä hyvän määrän. Suurella jännityksellä jäin odottelemaan seurauksia. Mutta eipä hätiä, yö meni rauhallisesti ja aamulla Inka oli iloinen ja pirteä, ruokakin maistui noin vain. Olen vieläkin hieman hämmentynyt - ei kai se oikeasti voinut mennä näin vähällä ohi?!

Talven tuntua

Inka pääsi tänään ensimmäistä kertaa sairastumisensa jälkeen juoksemaan valjakossa. Kävin lasten kanssa kolmella koiralla parin kilometrin lenkin, ja kylläpä oli rouvakoira mielissään. Hienosti jaksoi koko matkan, toki kulku oli suht kevyttä kovaksi pakkautuneella uralla.

Kortisoniannoksen puolittamisen jälkeen syöminen on taas vähän niin ja näin. Inka kyllä syö edelleen sen 500-600 g lihaa päivässä, mutta siinä missä viime viikolla kuppi tyhjeni samantien, nyt saattaa varsinkin aamuruoka olla monta tuntiakin koskematta. Yleensä ulkoilun ja aamulenkin jälkeen maistuu paremmin. Huomasin myös että Inka on alkanut nuolla vatsasänkeään - siltähän ajettiin leikkauksen yhteydessä koko vatsanseutu kainaloista nivusiin asti aivan paljaaksi. En tiedä kutittaako karvankasvu, onko syynä mahdolliset vatsakivut (tosin silloin se on kyllä ennemminkin kirputtanut kylkiä kuin vatsaa kirjaimellisesti) vai kutittaako ehkä ruoka-allegian takia? Joka siis tarkoittaisi tietenkin että joko kana, kalkkuna tai joku lisäravinteista sen kutinan aiheuttaa. Päätin etten silti ala hermoilemaan asiasta vaan laitan sen kohtaan "seurattavat". Totesin silti että jatkan ainakin vielä toisen viikon tällä kortisoniannoksella ja katsotaan sitä annostuksen laskemista taas sitten kun tuntuu sopivalta.